Siirry pääsisältöön

Huhtikuun kooste

Huhtikuu oli jotenkin vähän ankea lukukuukausi. Luin ihan "normaalimäärän", mutta aika yhdentekeviä kirjoja... Mutta tässä lyhyt kooste kuitenkin.

Nesbö, Jo: Lepakkomies
Harry Hole -sarjan ensimmäinen teos. Ihan ok kirja, mutta onneksi Nesbön tyyli on tästä kehittynyt :)

Utrio, Kaari: Ruma kreivitär (äänikirja) 

Tuttua Utriota. Sellainen hyvän mielen kirja, missä tiesi mitä saa. Juoni on hiljalleen katoamassa päästä ja sekoittumassa muihin vastaaviin Utrion kirjoihin. Mutta oli kiva välipala.

Cook, Robin: Kantasolu
Luin opiskeluaikoina Cookin kirjoja tenttikirjojen vastapainoksi, sellaisiksi aivojennollauskirjoiksi. Toimivat hyvin. Nyt huomasin kirjastossa uusia Cookin kirjoja, ja päätin kokeilla. Tämä yksilö oli valitettavasti pettymys. Tutun lääketieteellisen dekkarin (?) sijaan tässä kirjassa yritettiin lähteä enemmän tavallisten dekkarien suuntaan, ja epäonnistuttiin. Selailin nettisivuilta muiden Cookin uusien kirjojen kuvauksia, ja ne näyttivät hieman lupaavimmilta. Kokeilen vielä ainakin yhden, ennen kuin annan periksi. Välillä on kiva nollata.

Soininvaara, Taavi: Kriittinen tiheys (äänikirja)
Tämä toimi kivasti taas taustatarinana kotitöille. Alku oli tosin jotenkin hankala, aika pitkään meni, ennen kuin pääsin tarinaan mukaan. Tarinassa oli mukana valtava määrä elementtejä ja siinä liikuttiin iloisesti ympäri maapalloa valtavalla vauhdilla.... joten juonen kuvaaminen lyhyesti on aika mahdotonta. Mainittakoon vain, että siinä käsiteltiin mm. Venäjän valtaa Suomessa, kansainvälistä ase- ja ihmiskauppaa, YKta ja Suomen yrityselämää. Ei kovin uskottavaa, mutta viihdyttävää.


Toukokuu on onneksi käynnistynyt vähän mukavampien lukukokemusten merkeissä, niistä lisää myöhemmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Viimeinen tukikohta

Ensimmäinen Science fiction -haasteen kirja luettu! Aloitin kevyesti nuorten scifillä. Kirja on löytö koulukirjaston varastosta. Poimin sen sieltä jo syksyllä, mutta tuli luettua vasta nyt. Kirja kertoo tulevaisuuden maasta, joka elää teknologisesti suunnilleen keskiajan tasolla. Maata hallitsevat tripodit, kolmijalkaiset huimaavan korkeat koneet. Jokaiselle ihmiselle asennetaan 14-vuotiaana päähän kappi (eng. cap, olisikohan tämän voinut kääntää jotenkin toimivamminkin...?), jonka kautta tripodit pystyvät hallitsemaan heitä. Kukaan ei tiedä, mitä tai keitä tripodit oikein ovat tai mistä he ovat alunperin tulleet.   Jymähtely voimistui. Yhtäkkiä saatoimme erottaa sen etäisellä taivaanrannalla. Talonkattojen ylitse näimme kuinka kimalteleva metallinhohtoinen puolipallo lähestyi huojahdellen. Se tuli kuin lentäen, mutta kuitenkin kolmen nivelikkään metallijalan varassa liikkuen. Jalat olivat monta vertaa korkeammat kuin kirkontorni.   s. 17 Aivan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halu