Siirry pääsisältöön

Darwinin radio

Jee, scifi-haaste etenee taas yhdellä kirjalla! Sijoitin tämän tylsästi kategoriaan Aikuisten science fiction.


Kirjan idea on kutkuttavan jännä: evoluutio ei ehkä aina taphdukaan hitaasti, vaan hypäyksittäin. Ja nyt, kirjassa, eletään taas hetkeä, jolloin tällainen hypäys (tai valtava loikka) ihmisen kehityksessä on tapahtumassa. Seurataan uuden ihmislajin syntyä, ihmiskunnan reaktioita ja siinä sivussa tietysti jonkinlaista ihmissuhdedraamakin. Kiehtovaa!

Itse tarina sitten valitettavasti ei olekaan kovin kiehtova. Tai ehkä minä vain ole hankala ja vaativa lukija. Mutta oikeasti harmittaa, että näin hyvä idea on pilattu huonolla kerronnalla. Tai huonolla ja huonolla, mutta ainakin minun lukemanani kököllä ja epäuskottavalla. Minulle kirjoissa tarinaa tärkeämpää on hyvä kerronta. Ja hyvällä tarkoitan tässä minun mielestäni hyvää: kielellisesti sujuvaa, uskottavaa (kyseisen kirjan maailmassa siis), etenevää. Tämä ei ollut mitään niistä.

Tarina etenee alkuun kolmen eri ihmisen ja maantieteellisen paikan näkökulmista. Myöhemmin nämä kaikki liittyvät yhteen ja samaan tarinaan. Henkilöt ovat kovin pinnallisia ja toimivat välillä ... oudosti. Esim. eräs päähenkilöistä menettää kirjan alussa miehensä, ja melko pian hän kuitenkin jo rakentaa suhdetta ja uutta perhettä vastikään tapaamansa uuden miehen kanssa.

Kirjassa myös käytetään mielestäni ehkä turhankin paljon sivutilaa tieteelliseen keskusteluun, joka valitettavasti meni minulta pahasti ohi. En sitten lopulta oikein jaksanutkaan niihin keskittyä, vaan hypin surutta ylitse. Ja sitten vielä se tavallaan ärsyttävin piirre: kirjoitus ja kielioppivirheet... Niitä oli paljon. Tekstistä puuttui kirjaimia, välillä jopa sanoja. Verbimuodotkaan eivät ihan aina osuneet oikeaan.

Mutta haaste eteni, ja sehän on pääasia :)


Bear, Greg: Darwinin radio (Darwin's Radio)
Suomentanut Matti Rosvall
574 s.
book studio 2003

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...