Siirry pääsisältöön

Darwinin radio

Jee, scifi-haaste etenee taas yhdellä kirjalla! Sijoitin tämän tylsästi kategoriaan Aikuisten science fiction.


Kirjan idea on kutkuttavan jännä: evoluutio ei ehkä aina taphdukaan hitaasti, vaan hypäyksittäin. Ja nyt, kirjassa, eletään taas hetkeä, jolloin tällainen hypäys (tai valtava loikka) ihmisen kehityksessä on tapahtumassa. Seurataan uuden ihmislajin syntyä, ihmiskunnan reaktioita ja siinä sivussa tietysti jonkinlaista ihmissuhdedraamakin. Kiehtovaa!

Itse tarina sitten valitettavasti ei olekaan kovin kiehtova. Tai ehkä minä vain ole hankala ja vaativa lukija. Mutta oikeasti harmittaa, että näin hyvä idea on pilattu huonolla kerronnalla. Tai huonolla ja huonolla, mutta ainakin minun lukemanani kököllä ja epäuskottavalla. Minulle kirjoissa tarinaa tärkeämpää on hyvä kerronta. Ja hyvällä tarkoitan tässä minun mielestäni hyvää: kielellisesti sujuvaa, uskottavaa (kyseisen kirjan maailmassa siis), etenevää. Tämä ei ollut mitään niistä.

Tarina etenee alkuun kolmen eri ihmisen ja maantieteellisen paikan näkökulmista. Myöhemmin nämä kaikki liittyvät yhteen ja samaan tarinaan. Henkilöt ovat kovin pinnallisia ja toimivat välillä ... oudosti. Esim. eräs päähenkilöistä menettää kirjan alussa miehensä, ja melko pian hän kuitenkin jo rakentaa suhdetta ja uutta perhettä vastikään tapaamansa uuden miehen kanssa.

Kirjassa myös käytetään mielestäni ehkä turhankin paljon sivutilaa tieteelliseen keskusteluun, joka valitettavasti meni minulta pahasti ohi. En sitten lopulta oikein jaksanutkaan niihin keskittyä, vaan hypin surutta ylitse. Ja sitten vielä se tavallaan ärsyttävin piirre: kirjoitus ja kielioppivirheet... Niitä oli paljon. Tekstistä puuttui kirjaimia, välillä jopa sanoja. Verbimuodotkaan eivät ihan aina osuneet oikeaan.

Mutta haaste eteni, ja sehän on pääasia :)


Bear, Greg: Darwinin radio (Darwin's Radio)
Suomentanut Matti Rosvall
574 s.
book studio 2003

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia.

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...