Siirry pääsisältöön

Yöntähti


En ollut ennen tätä kirjaa lukenut yhtään Istanmäen kirjaa, vaikka kirjasta Liian paksu perhoseksi olinkin tietysti kuullut. Kun lainasin tämän kirjan kirjastosta, ajattelin lainaavani humoristisen, kepeän ja viihdyttävän kirjan. Sellaisen hyvän mielen kirjan. Takakansiteksti johdattelee ajatuksia voimakkaasti tähän suuntaan kuvatessaan, kuinka luokkakokoukseen kokoontuneista vanhuksista yksi on päättänyt tarjota "vanhoille luokkatovereille asuinkumppanuutta" Rauhanmäki-nimisessä talossa. Kolme vanhusta päättää tarttua tilaisuuteen.

 Tarina on kuitenkin mielestäni kaikkea muuta kuin kepeä. Kukin vanhuksista saapuu Rauhanmäkeen omista, kipeistä syistään. Kaikilla on elettyä elämää, ja se näkyy luonteessa ja käytöksessä. Kenenkään tie ei ole ollut kovin onnellinen. Yhdessä vaikka pohjimmiltaan yksin sitä sitten eletään ja kärsitään. Ajanmyötä toveruus ja kumppanuus syvenevät, mutta vieläkin pohjavire on surumielinen. Arjen elämän kuvausta rytmittävät yhden vanhuksen, Kielon, sadut. Omalla tavallaan surumielisiä nekin. Löytyy sitä huumoriakin silti, tosin usein hieman kätkettynä.

Pidin kuitenkin kirjasta, vaikka sen lukeminen kesti pienestä sivumäärästä huolimatta muutaman viikon, kun teki aina välissä mieli lukea jotain muutakin. Vanhusten, vanhuuden, kuvaus oli kirjassa mielestäni parasta. Aina en ymmärtänyt että mitä ne henkilöt nyt noin. Välillä paheksuin tai ahdistuinkin. Parissa kohden itkin. Maailma on muuttunut, ja kai meidän ihmisten asenteetkin, hyvässä ja pahassa. Ehkä tämä kirjassa kuvattu vanhusjoukko on sitä ikäpolvea, joka on kasvanut alistumaan oloihinsa, ottamaan vastaan sen mikä tulee, kestämään valittamatta, muttei vaikutuksitta.

Raskas, kuitenkin lämmin henkinen, ja ainakin minulle vaikuttavakin kirja. Suosittelen.

Istanmäki, Sisko: Yöntähti
205 s.
Tammi 2008
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown20. toukokuuta 2012 klo 3.11

    Vanhuus on yksi minua kiinnostava teema kirjallisuudessa. Tämä siis lukupinoon vips!

    VastaaPoista
  2. Linnea26. toukokuuta 2012 klo 19.18

    Hyvä että löytyi kirjavinkki :) Kannattaa kyllä lukea, oli mielenkiintoinen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...
4 kommenttia
Lue lisää