Lukunen

Luin aiemmin tänä vuonna Jo Nesbön lastenkirjan Tohtori Proktorin aika-amme. En erityisemmin pitänyt kirjasta, mutta halusin kuitenkin tutustua myös hänen dekkareihinsa. Luin ensimmäisenä hyllystä käteeni sattuneen, Suruttoman. Sitten seurasi Torakat. Tänään lainasin kirjastossa ainoana paikalla olleen Lepakkomiehen (joku muukin siis lukee näitä). Olen koukussa. En oikein tiedä, mikä näissä kirjoissa viehättää. Asetelmassa ja henkilöhahmoissa kun ei ainakaan ole oikeastaan mitään omaperäistä. Päähenkilö Harry Hole on alkoholisoitunut, traumatisoitunut, lain rajoja tutkimuksissaan venyttävä poliisi, jonka yksityiselämä on juuri niin yksinäistä kuin tällaisissa kirjoissa aina. Ja tietysti hän on menettänyt rakkaitaan traagisilla tavoilla. Ja lapsuuden perheenkään suhteen tilanne ei ole ongelmaton. Mutta silti, näitä lukee mielikseen. Pidän Nesbön tavasta kirjoittaa ja kuljettaa tarinaa. Pidän sopivan yllätyksellisistä juonista (vaikka Suruttomassa kyllä paljastettiin liikaa liian p

  Maaliskuu alkoi scifi-haasteen merkeissä. Olin kuullut/lukenut Isaac Asimovista useammaltakin taholta, mutten ennen tätä haastetta ollut lukenut yhtään hänen teostaan. Yritin aloittaa tutustumisen jo helmikuussa teoksella Tähdet kuin tomua, mutta se oli niin huonosti kirjoitettu, etten päässyt juuri alkua pidemmälle. Pieni selvittely osoitti kyseessä olleen Asimovin varhaisvaiheen kirjan, johon hän ei itsekään ollut oikein tyytyväinen. Päätin siis antaa hänelle vielä mahdollisuuden. Nemesiksen valitsin luettavakseni tunnetumpien Säätiö ja Robotti -sarjojen sijaan, koska arvelin etten kuitenkaan jaksaisi alkaa lukea kokonaista sarjaa juuri nyt, ja toisaalta sarjan kesken jättäminenkin tuntuisi tylsältä. Nemesis on siis täysin itsenäinen teos. Nemesiksen tapahtumat sijoittuvat reilun 200 vuoden päähän. Suurin osa ihmiskunnasta asuu edelleen maassa, mutta osa on siirtynyt asumaan avaruudessa sijaitseviin siirtokuntiin, avaruusasemille. Eräs tälläinen siirtokunta, Rotor, on kehittänyt

Helmikuun lukutahtia hieman haittasivat työt, mutta tulihan tässäkin kuussa jotain luettua. Luin yhteensä 7  kirjaa joista yksi oli lastenkirja ja yksi äänikirja. Ihan kivoja kirjoja, mutta jotenkin tästä kuusta jäi vähän vaisu maku. Lukupinossa on ollut vaikka mitä, mutta useampaa kirjaa olen lopultakin vain selaillut. Lisäksi jo puolessa kuussa aloittamani Murha laitumella uhkaa sekin jäädä kesken. Kirjan idea on ihana, hauska, oivaltava, siinä on paljon hauskoja kohtia, ja haluan pitää tästä kirjasta mutta.... mutta. Jotenkin sen lukeminen on kuin tervan juontia. Ehkä nyt vaan ei ole oikea fiilis? Pari tässä kuussa luettua on jäänyt bloggaamatta, niistä lyhyet kommentit tässä, lukemisjärjestyksessä taasen. Christie, Agatha: Idän pikajunan arvoitus (äänikirja) Ihanaa Christietä. Olen aiemmin lukenut häneltä lähinnä neiti Marple-kirjoja, joista olen pitänyt kovasti. Neiti Marple on henkilönä niin ihastuttava, että jotenkin olen arkaillut Poirot-kirjoihin tarttumista. Turhaa