Siirry pääsisältöön

Avaruuden vangit

Tämä löytyi vahingossa kirjaston nuorten osastolta. Kansikuva oli niin outo, että lainasin :) (En muuten vielä kirjan luettuanikaan tiedä, mitä ihmeen kohtaa kirjasta tuo kuva esittää...)

Ihan mukava pieni kirja. Ryhmä nuoria maasta on vangittu ja heidät tuomitaan vankilaan Etelämantereelle. Etelämantereen sijaan he kuitenkin heräävät kaukana avaruudessa, Klydorin planeetalla. Seuraa niin ihmisten keskinäisiä, kuin planeetan asukkaidenkin kanssa syntyviä konflikteja eikä ruumiiltakaan vältytä. Lopulta varsin erilaisista taustoista tulevat nuoret onnistuvat muodostamaan toimivan, tasa-arvoisen tiimin ja voittamaan ympäristön asettamat haasteet. Kirja on kolmiosaisen sarjan aloitusosa

Kirja on julkaistu 1989, ja sitä lukiessa huomasin, kuinka vaikeaa puhekielen kääntämisen täytyykään olla... Pitäisi tavoittaa tyyli, joka tuntuu lukijasta uskottavalta kirjan julkaisuaikana, mutta mielellään myös parikymmentä vuotta myöhemminkin... Tässä kirjassa osa nuorista on kaupunkien jengiläisiä, ja muutamat repliikit kuulostavat ainakin nyt melkoisen hymyilyttäviltä, esim:
"Kuulithan, mitä tietokone sanoi! Me ollaan elossa, koska tämä heppu pelasti meidät! Pelasti! Haluatko sä nitistää hänet sen vuoksi?" Pitkä poika empi ja suoristautui sitten hitaasti. "Jeko, tämä lyyli puhuu asiaa", hän sanoi. s.39
Itse elin 80-luvulla vasta lapsuuttani, enkä siis oikeastaan tiedä, käytettiinkö nuorisokielessä tuolloin ihan oikeasti sanaa lyyli? 

Hill, Douglas: Avaruuden vangit (Exiles of ColSec)
Suomentanut: Renne Nikupaavola
142 s.
Jalva 1989

 P.S. Vaikka olenkin jo yhden kirjan Scifi-haasteen nuortenkirjakategoriaan lukenutkin, linkitän vielä tämänkin sinne. Eihän se haittaa, jos joissain on tuplatkin :)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia.
4 kommenttia
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää