Siirry pääsisältöön

Muodistamo Los Milagros


En edes yritä kuvata tämän kirjan juonta. En ole ihan varma, oliko sitä edes. Luultavasti. Tärkeintä kirjassa oli kuitenkin tunnelma. 1980-luvulla Buenos Airesin pienessä muodistamossa tehdään vanhasta uutta. Ompelukoneet surisevat, päärmettä neulataan sointuvilla nuppineuloilla, aurinko lämmittää. Mariana Nalo elää nuoren naisen elämää, pohtii ja rakastaa, samoin häihinsä valmistautuva Analia Moran. Kirja on kokoelma hetkiä ja kohtaamisia, joissa kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. Luulisin.

Kirja oli kaunis ja kiinnostava paitsi tekstin sisällön, myös sen ulkoasun puolesta. Harmittaa, että palautin kirjan ennen kuin tulin ajatelleeksi jonkin sivun kuvaamista. Tekstissä on hyödynnetty eri kokoista tekstiä, tekstiä on aseteltu tavallisuudesta poikkeavasti yms. jotta toivottu tunnelma tai tilanne on saatu välitettyä. Tässä onnistuttiin mielestäni loistavasti. Tällaisia kohtia oli juuri sopivasti, ei häiritsevästi liikaa.

Niin. Tämä nyt taisi olla tällainen arvio, joka ei lopulta kerro kirjasta juuri mitään... Mutta lukekaa itse, niin ehkä ymmärrätte, miksi.

Barbetta, Maria Cecilia: Muodistamo Los Milagros
Suomentanut: Liisa Ryömä
Atena 2010
312 s.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown26. toukokuuta 2012 klo 20.25

    Onnistuit herättämään uteliaisuuden! Täytyypä kurkistaa seuraavalla kirjastoreissulla kansien sisälle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia.
4 kommenttia
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää