Lukunen

En edes yritä kuvata tämän kirjan juonta. En ole ihan varma, oliko sitä edes. Luultavasti. Tärkeintä kirjassa oli kuitenkin tunnelma. 1980-luvulla Buenos Airesin pienessä muodistamossa tehdään vanhasta uutta. Ompelukoneet surisevat, päärmettä neulataan sointuvilla nuppineuloilla, aurinko lämmittää. Mariana Nalo elää nuoren naisen elämää, pohtii ja rakastaa, samoin häihinsä valmistautuva Analia Moran. Kirja on kokoelma hetkiä ja kohtaamisia, joissa kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. Luulisin. Kirja oli kaunis ja kiinnostava paitsi tekstin sisällön, myös sen ulkoasun puolesta. Harmittaa, että palautin kirjan ennen kuin tulin ajatelleeksi jonkin sivun kuvaamista. Tekstissä on hyödynnetty eri kokoista tekstiä, tekstiä on aseteltu tavallisuudesta poikkeavasti yms. jotta toivottu tunnelma tai tilanne on saatu välitettyä. Tässä onnistuttiin mielestäni loistavasti. Tällaisia kohtia oli juuri sopivasti, ei häiritsevästi liikaa. Niin. Tämä nyt taisi olla tällainen arvio, joka ei lopu

Jee, scifi-haaste etenee taas yhdellä kirjalla! Sijoitin tämän tylsästi kategoriaan Aikuisten science fiction. Kirjan idea on kutkuttavan jännä: evoluutio ei ehkä aina taphdukaan hitaasti, vaan hypäyksittäin. Ja nyt, kirjassa, eletään taas hetkeä, jolloin tällainen hypäys (tai valtava loikka) ihmisen kehityksessä on tapahtumassa. Seurataan uuden ihmislajin syntyä, ihmiskunnan reaktioita ja siinä sivussa tietysti jonkinlaista ihmissuhdedraamakin. Kiehtovaa! Itse tarina sitten valitettavasti ei olekaan kovin kiehtova. Tai ehkä minä vain ole hankala ja vaativa lukija. Mutta oikeasti harmittaa, että näin hyvä idea on pilattu huonolla kerronnalla. Tai huonolla ja huonolla, mutta ainakin minun lukemanani kököllä ja epäuskottavalla. Minulle kirjoissa tarinaa tärkeämpää on hyvä kerronta. Ja hyvällä tarkoitan tässä minun mielestäni hyvää: kielellisesti sujuvaa, uskottavaa (kyseisen kirjan maailmassa siis), etenevää. Tämä ei ollut mitään niistä. Tarina etenee alkuun kolmen eri ihmisen ja

En ollut ennen tätä kirjaa lukenut yhtään Istanmäen kirjaa, vaikka kirjasta Liian paksu perhoseksi olinkin tietysti kuullut. Kun lainasin tämän kirjan kirjastosta, ajattelin lainaavani humoristisen, kepeän ja viihdyttävän kirjan. Sellaisen hyvän mielen kirjan. Takakansiteksti johdattelee ajatuksia voimakkaasti tähän suuntaan kuvatessaan, kuinka luokkakokoukseen kokoontuneista vanhuksista yksi on päättänyt tarjota "vanhoille luokkatovereille asuinkumppanuutta" Rauhanmäki-nimisessä talossa. Kolme vanhusta päättää tarttua tilaisuuteen.  Tarina on kuitenkin mielestäni kaikkea muuta kuin kepeä. Kukin vanhuksista saapuu Rauhanmäkeen omista, kipeistä syistään. Kaikilla on elettyä elämää, ja se näkyy luonteessa ja käytöksessä. Kenenkään tie ei ole ollut kovin onnellinen. Yhdessä vaikka pohjimmiltaan yksin sitä sitten eletään ja kärsitään. Ajanmyötä toveruus ja kumppanuus syvenevät, mutta vieläkin pohjavire on surumielinen. Arjen elämän kuvausta rytmittävät yhden vanhuksen, Kielo

Huhtikuu oli jotenkin vähän ankea lukukuukausi. Luin ihan "normaalimäärän", mutta aika yhdentekeviä kirjoja... Mutta tässä lyhyt kooste kuitenkin. Nesbö, Jo: Lepakkomies Harry Hole -sarjan ensimmäinen teos. Ihan ok kirja, mutta onneksi Nesbön tyyli on tästä kehittynyt :) Utrio, Kaari: Ruma kreivitär (äänikirja)  Tuttua Utriota. Sellainen hyvän mielen kirja, missä tiesi mitä saa. Juoni on hiljalleen katoamassa päästä ja sekoittumassa muihin vastaaviin Utrion kirjoihin. Mutta oli kiva välipala. Cook, Robin: Kantasolu Luin opiskeluaikoina Cookin kirjoja tenttikirjojen vastapainoksi, sellaisiksi aivojennollauskirjoiksi. Toimivat hyvin. Nyt huomasin kirjastossa uusia Cookin kirjoja, ja päätin kokeilla. Tämä yksilö oli valitettavasti pettymys. Tutun lääketieteellisen dekkarin (?) sijaan tässä kirjassa yritettiin lähteä enemmän tavallisten dekkarien suuntaan, ja epäonnistuttiin. Selailin nettisivuilta muiden Cookin uusien kirjojen kuvauksia, ja ne näyttivät hieman lupaavimm

Viime aikoina olen lukenut enemmän tai vähemmän tylsähköjä/yhdentekeviä kirjoja. Tämä oli valitettavasti yksi niistä. Aloitin kirjaa ensimmäistä kertaa jo ennen joulua, mutta en tykästynyt, ja jätin kirjan parin luvun jälkeen sikseen. Nyt kuitenkin etsiessäni luettavaa Scifi-haasteen Steampunk-kategoriaan päädyin tähän kirjaan, koska sain sen vaivattomimmin käsiini. Sarjaa on muualla kovasti kehuttu, mutta itse en kyllä oikein päässyt tähän sisään. Ajatus liikkuvista kaupungeista ja "kaupunki Darwinismista" on kiehtova, mutta ... jotain puuttuu. Ehkä yksi ongelma oli, etten oikeastaan pitänyt kenestäkään kirjan henkilöstä ja kaikki jäivät melko etäisiksi. Tarinakaan ei missään vaiheessa napannut minua mukaansa, lukeminen oli melko väkinäistä. Erityisesti minua ärsytti kirjan loppuosan aikamuotojen vaihtelu eri kerrontajaksojen välillä. Luulisin kyllä ymmärtäväni, mihin tällä pyrittiin ("samaan aikaan toisaalla" -efekti), mutta minua se häiritsi. Että joo. Lui

Tämä löytyi vahingossa kirjaston nuorten osastolta. Kansikuva oli niin outo, että lainasin :) (En muuten vielä kirjan luettuanikaan tiedä, mitä ihmeen kohtaa kirjasta tuo kuva esittää...) Ihan mukava pieni kirja. Ryhmä nuoria maasta on vangittu ja heidät tuomitaan vankilaan Etelämantereelle. Etelämantereen sijaan he kuitenkin heräävät kaukana avaruudessa, Klydorin planeetalla. Seuraa niin ihmisten keskinäisiä, kuin planeetan asukkaidenkin kanssa syntyviä konflikteja eikä ruumiiltakaan vältytä. Lopulta varsin erilaisista taustoista tulevat nuoret onnistuvat muodostamaan toimivan, tasa-arvoisen tiimin ja voittamaan ympäristön asettamat haasteet. Kirja on kolmiosaisen sarjan aloitusosa Kirja on julkaistu 1989, ja sitä lukiessa huomasin, kuinka vaikeaa puhekielen kääntämisen täytyykään olla... Pitäisi tavoittaa tyyli, joka tuntuu lukijasta uskottavalta kirjan julkaisuaikana, mutta mielellään myös parikymmentä vuotta myöhemminkin... Tässä kirjassa osa nuorista on kaupunkien jengiläisi