Siirry pääsisältöön

Kahvia ja Guruja

 

Tämä kirja yllätti. Odotin takakannen kuvauksen perusteella sen olevan kertomus suomalaisesta joogaopiskelijasta Intiassa ja sisältävän henkisyyden pohdiskelua, gurun ylistämistä, joogaa jne. Niin se toki sisälsikin, mutta pääpaino kirjassa oli kuitenkin Intialaisen elämänmenon kuvaamisella suomalaisin silmin. 

Rossi osti kahden ystävänsä kanssa Intiasta pienen länsimaisille joogaopiskelijoille suunnatun aamiaiskahvilan rahoittaakseen omia joogaopintojaan. Kirja kertoo noin kolmesta vuodesta, joina he kahvilaa pyörittivät. Tyyliltään ja kieleltään kirja ei ollut mitenkään erityisen sykähdyttävä, mutta mukava. Nopea- ja helppolukuinen, hyväntuulinen ja elämänmakuinen. Suosittelen.

Rommi, Satu: Kahvia ja Guruja eli kolme vuotta Intiassa
216 s.
Basam Books 2009
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Lukutoukka17. tammikuuta 2012 klo 20.58

    Minullakin on ollut samat ennakkoluulot tästä kirjasta kuin sinulla (henkisyyden pohdiskelu jne.), joten se on jäänyt aina hyllyyn. Intialaisen elämänmenon kuvaaminen taas tuntuu hyviin kiinnostavalta, rohkaisenpa mieleni kun tämä tulee seuraavan kerran vastaan kirjastoreissulla.

    VastaaPoista
  2. Linnea18. tammikuuta 2012 klo 20.13

    Kannattaa kyllä lainata! Tosiaan sellainen mukavan kevyt välipalalukeminen. Ulkomaisten joogaopiskelijoiden ja Intian todellisuuden välistä ristiriitaa kuvataan hyvin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...
4 kommenttia
Lue lisää