Siirry pääsisältöön

Pääteasema


Tutustuin Alastair Reynoldsiin ensi kerran viime keväänä naapurin suosituksesta. Tuolloin luin kirjan Ilmestysten avaruus. Kirjaan sisälle pääseminen kesti kauemmin kuin yleensä, mutta pidin kirjasta. En tullut kuitenkaan lainanneeksi lisää. Nyt lomalukemista etsiessä kirjastosta tarttui mukaan uusin Reynolds, Pääteasema. Reilut 100 sivua luettuani tuskailin, kun en tuntunut pääsevän tarinan imuun ollenkaan. Jostain muistin syövereistä löytyi samanlainen kokemus viime keväältä, ja pienen nettihaun jälkeen huomasinkin lukevani saman kirjailijan teosta kuin keväälläkin. Sitkeästi jatkoin eteenpäin, ja kannattihan se. Tällä kertaa olen varma, että tulen lukemaan Reynoldsia lisää.

Tämä kirjan tapahtumat sijoittuvat maahan, ilmeisesti tuhansien vuosien päähän tulevaisuuteen. "Ilmeisesti" siksi, että Reynolds ei kirjoissaan juuri selittele. Hänen luomansa maailma on olemassa, ja kirjan tapahtumat tapahtuvat siinä sen lainalaisuuksien mukaan ilman, että kovinkaan monia asioita vartavasten lukijalle avataan ja selitetään. Osa asioista selviää kirjan edetessä, osa ei. Tämä on ehdottomasti yksi tekijä, joka ainakin minua Reynoldsin kirjoissa kiehtoo ja koukuttaa.

Reynoldsin esittämä maailma onkin mielenkiintoinen. Vastoin odotuksiani tässä kirjassa ei vilise avaruusaluksia, sädeaseita tms., vaan siinä eletään pääosin teknologisesti nykyaikaa "alemmalla" tasolla; liikutaan hevosilla, höyryvaunuilla ja ilmalaivoilla. Eräs suosikkihahmoistani on höyryllä käyvä kyborgi. Kirjan maailmaa avaa ehkä parhaiten lainaus takakansitekstistä:
Spearpoint on maailman viimeinen ihmisten asuttama kaupunki. Sitä kehystävät puoliautonomisten osavaltioiden vyöhykkeet, joista jokainen on teknologian eri kehitysvaiheessa. Vyöhykerajojen ylittäminen ja niiden ajoittainen siirtyminen on vaarallista kaikelle elolliselle.
Nyt Spearpointia ja koko maailmaa uhkaa tuho, ja patologi Quillon imaistaan tahtomattaan pelastamaan oman henkensä ohella tämä kaikki. Tarinan suuri juoni ei siis ole kovin yllättävä, mutta miksi pitäisikään, se toimii. Loppuratkaisusta päätellen tämä kirja on vasta alkusoittoa loppulle tarinalle. Näin ainakin toivoisin.

Odotellessa voisinkin sitten sukeltaa Ilmestysten avaruus- sarjan muihin osiin...

Kirjasta on aiemmin blogattu myös:
Booking it some more: Pääteasema
Sivukirjasto: Terminal World

Reynolds, Alastair: Pääteasema (Terminal World)
Suomentanut: Hannu Tervaharju
604 s.
Like 2011
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia.
4 kommenttia
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää