Siirry pääsisältöön

Viimeinen tukikohta

Ensimmäinen Science fiction -haasteen kirja luettu! Aloitin kevyesti nuorten scifillä. Kirja on löytö koulukirjaston varastosta. Poimin sen sieltä jo syksyllä, mutta tuli luettua vasta nyt.

Kirja kertoo tulevaisuuden maasta, joka elää teknologisesti suunnilleen keskiajan tasolla. Maata hallitsevat tripodit, kolmijalkaiset huimaavan korkeat koneet. Jokaiselle ihmiselle asennetaan 14-vuotiaana päähän kappi (eng. cap, olisikohan tämän voinut kääntää jotenkin toimivamminkin...?), jonka kautta tripodit pystyvät hallitsemaan heitä. Kukaan ei tiedä, mitä tai keitä tripodit oikein ovat tai mistä he ovat alunperin tulleet. 

Jymähtely voimistui. Yhtäkkiä saatoimme erottaa sen etäisellä taivaanrannalla. Talonkattojen ylitse näimme kuinka kimalteleva metallinhohtoinen puolipallo lähestyi huojahdellen. Se tuli kuin lentäen, mutta kuitenkin kolmen nivelikkään metallijalan varassa liikkuen. Jalat olivat monta vertaa korkeammat kuin kirkontorni.  s. 17

Aivan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halua alistua tripodien valtaan. Valkoisilla vuorilla elää karuissa oloissa pieni vastarintaliike, jonka värvääjät kiertelevät kylissä etsimässä nuoria poikia, jotka olisivat valmiita nousemaan kapinaan tripodeja vastaan ja pakenemaan kapitusta. Will, Henry ja Kuikelo ovat tällaisia poikia, ja kirja seuraa heidän vaarallista matkaansa kotikylästä Valkoisille vuorille.

Kirja yllätti minut positiivisesti. Tapahtumat etenevät melko rauhallisesti, eikä kirjan "scifi-luonnetta" liikaa korosteta. Ihmissuhteitakin pohditaan, kun käsitellään Willin kokemuksia kolmantena pyöränä olosta kahden matkatoverinsa kanssa. Kirja on Tripodien aika -trilogian ensimmäinen osa, ja mitään suuria ratkaisuja tässä kirjassa ei saavuteta. Pojat pääsevät Valkoisille vuorille, mutta tripodit pysyvät edelleen arvoituksina.

Vaikka kirjan kieli olikin paikoin hieman vanhanaikaisen kuuloista, teksti eteni sujuvasti ja oli mukavaa lukea. Erityisen hauska oli lukea kuvauksia meidän aikamme (tai siis 60-luvun...) esineistä ja tavaroista ulkopuolisen silmin. Lähes kaiken tunnistin, mutta seuraava laite (?) jäi kyllä arvoitukseksi:
Näimme sellaisia tavaroita, joiden merkitystä emme ymmärtäneet, esimerkiksi täyden puukehikollisen puuvarsiin kiinnitettyjä metallilieriöitä. Niissä oli toisella sivulla metallinen, puoliympyrän muotoinen rengas ja sen kohdalla kieleke, joka antoi periksi kun sitä painoi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. s. 73
Kirjasarjan kahdesta ensimmäisestä on kuulema 80-luvulla tehty TV-sarjakin. Kolmanteen osaan rahat eivät ilmeisesti riittäneet. Itse en ole tätä sarjaa nähnyt. Lukulistalle sarjan seuraavatkin osat kyllä pääsevät, pakkohan se on saada selville, keitä ne tripodit oikein lopulta ovat! Minulla on jo mielessäni muutama teoria, katsotaan osunko oikeaan...

Christopher, John: Viimeinen tukikohta (The White Mountains 1967)
Suomentanut: Antti Mäyrälä
159 s.
WSOY 1979 


 
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Raija19. tammikuuta 2012 klo 19.26

    Kirjaa (sarjaa) en muista lukeneeni, mutta tv-sarjaa olen kohtalaisen varmasti katsellut, kun se kerran Suomen tv:ssäkin on nähty. Pistit arvostelusi loppuun sellaisen cliffhangerin, että nyt pitää sitten seurata jatkossakin osuitko teorioissasi oikeaan :))

    VastaaPoista
  2. Linnea23. tammikuuta 2012 klo 7.27

    :) käyn sitten seuraavien osien kimppuun kunhan saan edellisen lukupinon alta pois ja seuraavat osat tilattua kirjastoon. Niitä ei siellä jostain syystä valmiina ollutkaan. Uutta scifihaasteen kirjaakin jo taas lueskelen...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia.
4 kommenttia
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää