Siirry pääsisältöön

Varsinainen talousihme


Linnunradan äärten jälkeen kaipasin jotain hieman kevyempää luettavaa. Silmäilin kirjastossa hyllyjä ja pöytiä, mutta mitään sopivaa ei oikein osunut silmään. Sitten muistin Kinsellan Himoshoppaajat (sarjan siis), joita en vielä ole uskaltautunut lukemaan. Yhtään Himoshoppaajaa ei löytynyt, mutta valitsin sitten tämän, migreeniä aiheuttavasta kannesta huolimatta.

Sain mitä tilasin, ja enemmänkin :) Kirja oli ehdottomasti kevyt. Se oli kuitenkin myös huomattavasti hauskempi ja lämminhenkisempi kuin olin odottanut. Juoni oli karrikoitu, liioiteltu, siloiteltu, täydellisen epäuskottava... ja sittenkin tai juuri siksi niin koukuttava! Aloin lukea kirjaa heti lainaamispäivän iltana iltarentoutumiseksi. Suljin kirjan viimein puolessa välissä puolen yön tienoilla. Seuraavana päivänä luin sen sitten loppuun.

Kirjan päähenkilö on menestyvä, lahjakas nuori juristi, Samantha. Erinäisten sattumusten jälkeen hänen uransa näyttää kuitenkin tuhoutuvan, ja hän päätyy väärinkäsitysten uhrina taloudenhoitajaksi rikkaan pariskunnan kotiin. Kotityöt ovat tälle tytölle tyystin vieras käsite, ja kommelluksia sattuu. Lopulta Samantha kuitenkin oppii ja alkaa nauttia uudesta elämästään, ja tietenkin rakastuu tulisesti. Jotta kaikki ei kuitenkaan olisi aivan näin auvoista ja yksinkertaista, ristiriitoja ja valintatilanteita tulee vielä vastaan. Lopulta Samantha joutuu tiukan paikan eteen: Miten hän oikeasti haluaa elämänsä viettää?

Näitä kirjoja taidan lukea enemmänkin, sitten kun taas hyvän tuulisen hömpän nälkä!

Kinsella, Sophie: Varsinainen talousihme (The Undomestic Goddess)
Suomentanut: Ulla Selkälä
386 s. 
WSOY 2007

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...