Lukunen

Viime aikoina olen lukenut enemmän tai vähemmän tylsähköjä/yhdentekeviä kirjoja. Tämä oli valitettavasti yksi niistä. Aloitin kirjaa ensimmäistä kertaa jo ennen joulua, mutta en tykästynyt, ja jätin kirjan parin luvun jälkeen sikseen. Nyt kuitenkin etsiessäni luettavaa Scifi-haasteen Steampunk-kategoriaan päädyin tähän kirjaan, koska sain sen vaivattomimmin käsiini. Sarjaa on muualla kovasti kehuttu, mutta itse en kyllä oikein päässyt tähän sisään. Ajatus liikkuvista kaupungeista ja "kaupunki Darwinismista" on kiehtova, mutta ... jotain puuttuu. Ehkä yksi ongelma oli, etten oikeastaan pitänyt kenestäkään kirjan henkilöstä ja kaikki jäivät melko etäisiksi. Tarinakaan ei missään vaiheessa napannut minua mukaansa, lukeminen oli melko väkinäistä. Erityisesti minua ärsytti kirjan loppuosan aikamuotojen vaihtelu eri kerrontajaksojen välillä. Luulisin kyllä ymmärtäväni, mihin tällä pyrittiin ("samaan aikaan toisaalla" -efekti), mutta minua se häiritsi. Että joo. Lui...

Olin aina ajatellut, että tähän sarjaan en koske. Sarja kuitenkin nousi esiin keskusteluissa nuorten kanssa, joten totesin sitten että jotta osaan asiasta edes jotain itsekin sanoa, on parempi lukea ainakin sarjan ensimmäinen kirja. Marssin siis kirjastoon ja lainasin Houkutuksen. En oikein tiedän mitä odotin, mutta en ainakaan tätä. Tiesin toki, että kyse on nuortenkirjasta, mutta kai silti odotin jotain hieman ... aikuismaisempaa. Ensimmäiset sivut menivät totutellessa nuortenkirjatyyliin, en ole tällaisia hetkeen lukenut. Sitten tarina imaisi mukaansa. Ymmärrän, miksi näitä luetaan. Hieman epävarma, perheongelmien kanssa painiskeleva tyttö tapaa hurmaavan, komean, itsevarman, suojelunhaluisen (ja suojeluun kykenevän) nuorenmiehen, joka vielä kaiken lisäksi rakastuu päätäpahkaa tyttöön... Mitä enempää teinityttö voi tarinalta odottaa :)? Kun mukaan vielä lisätään fantasiaelementti vampyyrin muodossa ja sopivasti toimintaa ja jännitystä, on kasassa todella koukuttava kirja. Nuoret...

Ensimmäinen Science fiction -haasteen kirja luettu! Aloitin kevyesti nuorten scifillä. Kirja on löytö koulukirjaston varastosta. Poimin sen sieltä jo syksyllä, mutta tuli luettua vasta nyt. Kirja kertoo tulevaisuuden maasta, joka elää teknologisesti suunnilleen keskiajan tasolla. Maata hallitsevat tripodit, kolmijalkaiset huimaavan korkeat koneet. Jokaiselle ihmiselle asennetaan 14-vuotiaana päähän kappi (eng. cap, olisikohan tämän voinut kääntää jotenkin toimivamminkin...?), jonka kautta tripodit pystyvät hallitsemaan heitä. Kukaan ei tiedä, mitä tai keitä tripodit oikein ovat tai mistä he ovat alunperin tulleet.   Jymähtely voimistui. Yhtäkkiä saatoimme erottaa sen etäisellä taivaanrannalla. Talonkattojen ylitse näimme kuinka kimalteleva metallinhohtoinen puolipallo lähestyi huojahdellen. Se tuli kuin lentäen, mutta kuitenkin kolmen nivelikkään metallijalan varassa liikkuen. Jalat olivat monta vertaa korkeammat kuin kirkontorni.   s. 17 Aivan kaikki ihmiset eivät kuiten...