Kirja kertoo tulevaisuuden maasta, joka elää teknologisesti suunnilleen keskiajan tasolla. Maata hallitsevat tripodit, kolmijalkaiset huimaavan korkeat koneet. Jokaiselle ihmiselle asennetaan 14-vuotiaana päähän kappi (eng. cap, olisikohan tämän voinut kääntää jotenkin toimivamminkin...?), jonka kautta tripodit pystyvät hallitsemaan heitä. Kukaan ei tiedä, mitä tai keitä tripodit oikein ovat tai mistä he ovat alunperin tulleet.
Jymähtely voimistui. Yhtäkkiä saatoimme erottaa sen etäisellä taivaanrannalla. Talonkattojen ylitse näimme kuinka kimalteleva metallinhohtoinen puolipallo lähestyi huojahdellen. Se tuli kuin lentäen, mutta kuitenkin kolmen nivelikkään metallijalan varassa liikkuen. Jalat olivat monta vertaa korkeammat kuin kirkontorni. s. 17
Aivan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halua alistua tripodien valtaan. Valkoisilla vuorilla elää karuissa oloissa pieni vastarintaliike, jonka värvääjät kiertelevät kylissä etsimässä nuoria poikia, jotka olisivat valmiita nousemaan kapinaan tripodeja vastaan ja pakenemaan kapitusta. Will, Henry ja Kuikelo ovat tällaisia poikia, ja kirja seuraa heidän vaarallista matkaansa kotikylästä Valkoisille vuorille.
Kirja yllätti minut positiivisesti. Tapahtumat etenevät melko rauhallisesti, eikä kirjan "scifi-luonnetta" liikaa korosteta. Ihmissuhteitakin pohditaan, kun käsitellään Willin kokemuksia kolmantena pyöränä olosta kahden matkatoverinsa kanssa. Kirja on Tripodien aika -trilogian ensimmäinen osa, ja mitään suuria ratkaisuja tässä kirjassa ei saavuteta. Pojat pääsevät Valkoisille vuorille, mutta tripodit pysyvät edelleen arvoituksina.
Vaikka kirjan kieli olikin paikoin hieman vanhanaikaisen kuuloista, teksti eteni sujuvasti ja oli mukavaa lukea. Erityisen hauska oli lukea kuvauksia meidän aikamme (tai siis 60-luvun...) esineistä ja tavaroista ulkopuolisen silmin. Lähes kaiken tunnistin, mutta seuraava laite (?) jäi kyllä arvoitukseksi:
Näimme sellaisia tavaroita, joiden merkitystä emme ymmärtäneet, esimerkiksi täyden puukehikollisen puuvarsiin kiinnitettyjä metallilieriöitä. Niissä oli toisella sivulla metallinen, puoliympyrän muotoinen rengas ja sen kohdalla kieleke, joka antoi periksi kun sitä painoi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. s. 73Kirjasarjan kahdesta ensimmäisestä on kuulema 80-luvulla tehty TV-sarjakin. Kolmanteen osaan rahat eivät ilmeisesti riittäneet. Itse en ole tätä sarjaa nähnyt. Lukulistalle sarjan seuraavatkin osat kyllä pääsevät, pakkohan se on saada selville, keitä ne tripodit oikein lopulta ovat! Minulla on jo mielessäni muutama teoria, katsotaan osunko oikeaan...
Christopher, John: Viimeinen tukikohta (The White Mountains 1967)
Suomentanut: Antti Mäyrälä
159 s.
WSOY 1979
Kirjaa (sarjaa) en muista lukeneeni, mutta tv-sarjaa olen kohtalaisen varmasti katsellut, kun se kerran Suomen tv:ssäkin on nähty. Pistit arvostelusi loppuun sellaisen cliffhangerin, että nyt pitää sitten seurata jatkossakin osuitko teorioissasi oikeaan :))
VastaaPoista:) käyn sitten seuraavien osien kimppuun kunhan saan edellisen lukupinon alta pois ja seuraavat osat tilattua kirjastoon. Niitä ei siellä jostain syystä valmiina ollutkaan. Uutta scifihaasteen kirjaakin jo taas lueskelen...
VastaaPoista