Siirry pääsisältöön

Kahvia ja Guruja


Tämä kirja yllätti. Odotin takakannen kuvauksen perusteella sen olevan kertomus suomalaisesta joogaopiskelijasta Intiassa ja sisältävän henkisyyden pohdiskelua, gurun ylistämistä, joogaa jne. Niin se toki sisälsikin, mutta pääpaino kirjassa oli kuitenkin Intialaisen elämänmenon kuvaamisella suomalaisin silmin. 

Rossi osti kahden ystävänsä kanssa Intiasta pienen länsimaisille joogaopiskelijoille suunnatun aamiaiskahvilan rahoittaakseen omia joogaopintojaan. Kirja kertoo noin kolmesta vuodesta, joina he kahvilaa pyörittivät. Tyyliltään ja kieleltään kirja ei ollut mitenkään erityisen sykähdyttävä, mutta mukava. Nopea- ja helppolukuinen, hyväntuulinen ja elämänmakuinen. Suosittelen.

Rommi, Satu: Kahvia ja Guruja eli kolme vuotta Intiassa
216 s.
Basam Books 2009

Kommentit

  1. Minullakin on ollut samat ennakkoluulot tästä kirjasta kuin sinulla (henkisyyden pohdiskelu jne.), joten se on jäänyt aina hyllyyn. Intialaisen elämänmenon kuvaaminen taas tuntuu hyviin kiinnostavalta, rohkaisenpa mieleni kun tämä tulee seuraavan kerran vastaan kirjastoreissulla.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kyllä lainata! Tosiaan sellainen mukavan kevyt välipalalukeminen. Ulkomaisten joogaopiskelijoiden ja Intian todellisuuden välistä ristiriitaa kuvataan hyvin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Orrin ja Hippajainen

Heinäkuu alkaa lähestyä loppuaan, ja hiljalleen huomaan ajatuksissani jo alkavani siirtyä muutaman viikon päästä käynnistyvään kouluvuoteen. Mielessä pyörii jo yhtä ja toista, mitä vuoden aikana tahtoisin tehdä ja toteuttaa. Yhtenä suurena pohdinnan aiheena ovat olleet kirjat. Pyrin lukemaan oppilaille ääneen lähes päivittäin, mutta sopivien kirjojen valinta on joskus työn ja tuskan takana. Tahtoisin toisaalta tutustuttaa oppilaita lastenkirjallisuuden klassikoihin, toisaalta uudempiin tulokkaisiin. Viime keväänä luimme Katto-Kassista, Loikkeliinia sekä Maukkaa ja Väykkää. Ensi syksyksi minulla on varattuna Fedja-setä, kissa ja koira, mutta lisäksi olisi kiva löytää jotain itsellenikin ihan uutta. Tässä esittelen kaksi kirjaa, jotka "koeluin" itsekseni :) Ensimmäinen on Säde Loposen Hippajaisen jäljillä. Mukaansa tempaavassa tarinassa koulupoika Pyry pääsee kutistettuna lintujen Pelastuspalvelun mukaan etsimään perheestään eksynyttä hippajaisen poikasta. Kirjan lintujen

Olen kotona taas...

Norsuja Chiang Maissa Matkallelähtöpostaus jäi kaikessa pakkaustohinassa kirjoittamatta, mutta kirjoitetaan nyt sitten edes paluupostaus. Kesäkuun blogihiljaisuuden syynä on ollut 3 viikon Thaimaan matka, jolta palasimme tällä viikolla. Matka oli hyvä ja avartava, reissasimme pääasiassa Pohjois-Thaimaassa. Hiljalleen päivittelen tässä blogiakin taas ajan tasalle (ja yritän kurkkia teidän muiden blogit "menetetyltä ajalta"), kun asetutaan taas arkeen. Heinäkuun lopulla meillä on edessä myös muutto, mutta eiköhän sitä jossain välissä ehdi kirjoittelemaankin. Lukemaan ehtii ainakin :)