Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut...
Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys.
Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia. Kaksi ihmistä ja kaksi kiesikästä (hellyttävä, kärryillä elävä bonsaipuun näköinen rotu) ajautuu lopulta etsimään keinoa Vitsauksen tuhoamiseksi. Matkalla tietysti rakastutaan, petytään, petetään ja yllätytään. Ja sori, seuraavaksi juonispoileri, lopussa avaruus pelastuu, ainakin toistaiseksi.
Suurimman osan aikaa kirja ei oikein vakuuttanut. Tapahtumia, termejä, rotuja... monia aisoita tuntui olevan liikaa. Toisaalta taas niistä kerrottiin liian vähän. Tavallisen kerronnan väliin sirotellut hankalalla fontilla painetut (tietoverkko?)viestit häiritisivät lukemista ja ärsyttivät. Tiivistäminen olisi ollut hyvä juttu tämän kirjan kohdalla. Odotin koko ajan, koska tarina nappaisi minut viimein mukaansa, mutta niin kävi vasta aivan lopussa, n. viimeisten 100 sivun aikana. Kirjan lopetettuani jopa harkitsin seuraavien osien lukemista, mutta nyt tätä koko arviota kirjoittaessani ja kirjaa muistellessani alan taas epäillä :)
Fiilis oli jotenkin sama kuin Reynoldsilta lukemissani kirjoissa, mutta toistaiseksi pidän kuitenkin niistä enemmän.
Vinge, Vernor: Linnunradan ääret 1. kirja (A Fire Upon the Deep)
Suomentanut Hannu Tervaharju
608 s.
Like 2001
Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys.Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia. Kaksi ihmistä ja kaksi kiesikästä (hellyttävä, kärryillä elävä bonsaipuun näköinen rotu) ajautuu lopulta etsimään keinoa Vitsauksen tuhoamiseksi. Matkalla tietysti rakastutaan, petytään, petetään ja yllätytään. Ja sori, seuraavaksi juonispoileri, lopussa avaruus pelastuu, ainakin toistaiseksi.
Suurimman osan aikaa kirja ei oikein vakuuttanut. Tapahtumia, termejä, rotuja... monia aisoita tuntui olevan liikaa. Toisaalta taas niistä kerrottiin liian vähän. Tavallisen kerronnan väliin sirotellut hankalalla fontilla painetut (tietoverkko?)viestit häiritisivät lukemista ja ärsyttivät. Tiivistäminen olisi ollut hyvä juttu tämän kirjan kohdalla. Odotin koko ajan, koska tarina nappaisi minut viimein mukaansa, mutta niin kävi vasta aivan lopussa, n. viimeisten 100 sivun aikana. Kirjan lopetettuani jopa harkitsin seuraavien osien lukemista, mutta nyt tätä koko arviota kirjoittaessani ja kirjaa muistellessani alan taas epäillä :)
Fiilis oli jotenkin sama kuin Reynoldsilta lukemissani kirjoissa, mutta toistaiseksi pidän kuitenkin niistä enemmän.
Vinge, Vernor: Linnunradan ääret 1. kirja (A Fire Upon the Deep)
Suomentanut Hannu Tervaharju
608 s.
Like 2001
Itse en ole Vingeltä lukenut mitään, joten tämäkin on outo kirja, yksi niistä Hugo-palkituista, jotka minulla on lukematta. Hauskaa, että haasteen kautta pääsit tutustumaan tähän "genrenobeliin" :) Kuten kaikissa muissakin palkinnoissa, niin joskus sitä vain ihmettelee miksi joku kirja/elokuva/muusikko ym. voitti. Monet Hugo-voittajat ovat oman aikansa tuotteita ja niiden ansiot ovat varmaan usein kiinni siinä mitä milläkin aikakaudella genressä arvostetaan. Joukosta löytyy helmiäkin.
VastaaPoistaJoka tapauksessa, hyvä arvostelu.
On tosiaan hauskaa tutustua uusiin juttuihin, joihin ei muuten tulisi koskettua :)
VastaaPoistaNyt kun aikaa tämän lukemisesta on jo vähän kulunut, alkoi seuraavien osien lukeminen houkuttaa... Harkitsen kuitenkin vielä. Osa 2 kun ilmeisesti liikkuukin ajassa taakse, ei eteen päin. Piikkien (sen susimaisen laumarodun) kohtaloa ja kehitystä huomaan vielä parinkin viikon jälkeen välillä miettiväni, mutta siihen ei ainakaan toisesta osasta löydy vastauksia.
Olen muistaakseni yrittänyt tätä joskus lukea mutta jäi kesken. Jotenkin jäi häiritsemään noi sudet..
VastaaPoistaReynoldsin inssi-scifi on parempaa.
Mulla taas ne sudet oli se, mikä sai lukemaan loppuun :) Mutta joo, Reynolds on hyvä.
VastaaPoista