Siirry pääsisältöön

Helsingistä

Kun me miehen kanssa shoppaillaan, ostoksina on lähes aina kirjoja. Ja teetä. Molempia löydettiin taas eiliseltä hiihtolomareissulta Helsinkiin.


Kirjoja tuli mukaan maltillisesti vaan 4:
Murha laitumella (kesken jo kirjastosta lainattuna, mutta hauska omistaakin) 5e
Piiat (luettu jo, mutta hauska omistaakin...) 5e
Valkoiset omenat (ei vielä luettu) 10e
Äiti Teresan ajatuksia (unohtui kuvasta, kaunis) 10e
Pinon ylin on kirjaston poistomyynnistä, josta saatiin se 50 sentillä. Kirjakaupassakin se olisi ollut alennuksessa, 5 e.
Pinon kolme alinta on myös reissusta mukaan tarttuneita, joskin vaan lainaan.

Teenkin kanssa oltiin maltillisia (kotona oli vielä vanhojakin varastoja), vaan kolmea laatua. Suosikkiani Yunnania, lisäksi mustaa inkivääriteetä ja vihreää jasmiiniteetä, Thèhuoneelta.

Vielä koko viikonloppu lomaa edessä.

Kommentit

  1. Nimeni myös Linnea, rakastunut myös kirjoihin, teehen, suklaaseen ja fantasia lähinnä sydäntä.
    Liityn lukijaksi kuhan jaksan.
    Kaunis blogi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...