Siirry pääsisältöön

Tammikuu ja bloggaamattomien kooste


Vuoden ensimmäinen kuukausi takana, ihan noin vain. Huh. Ennen kuin huomataankaan vietetään jo pääsiäistä ja sittenhän ollaankin jo juhannuksessa... näin mun keväät useimmin tuntuu menevän.

Kirjoja tammikuussa ehdin kuitenkin lukea yllättävän paljon, kokonaista 12 kappaletta, joista 2 äänikirjoja ja yksi sarjakuvakirja. Scifi-haastekin käynnistyi mukavasti, jo 3 kirjaa luettu! Ihan kaikista kirjoista en ole ehtinyt/jaksanut/halunnut kokonaista omaa blogitekstiä kirjoittaa, mutta ajattelin nyt tällaiseen koosteeseen niistäkin mainita lyhyesti jotain, lukemisjärjestyksessä.

Delisle, Guy: Merkintöjä Burmasta (sarjakuva)
Ihan kiva. Odotin jotenkin enemmän, jotain ... yllättävämpää. Mutta ihan hyvä kirja. Nauroin muutamaan kertaan, ja ihan teräviä huomioita maasta oli kyllä esitetty. Luulisin. Tai siis, enhän itse ole maassa elänyt. Ei harmita että luin.

Tuomainen, Antti: Parantaja
Tulevaisuuden Helsingissä tapahtuva jännäri. Mua aina vähän tökkii Suomessa tapahtuvat jännärit, en oikein tiedä miksi. Ehkä ne ei jotenkin vaikuta uskottavilta. Tässä eletään Helsingissä ilmastonmuutoksen seurausten keskellä. Mies (en muista enää nimeä) etsii kadonnutta, ilmeisesti mielipuolisen kostajan kaappaamaa vaimoaan. Ihan ok kirja tämäkin, mutta minä en oikein innostunut, vaikka muissa blogeissa (anniM., Mimu, Booksy) tästä on tykättykin. Loppu oli kuitenkin hyvä, monitulkintainen.

Defoe, Daniel: Robinson Crusoe (äänikirja)
Uh. Tämän kuuntelin loppuun saakka pelkällä sisulla. Toimi tiskaus- ja siivoustaustana, mutta oli kyllä tappavan tylsä. Ja pitkä. Luin tämän joskus nuorena, ja silloin muistan pitäneeni kirjasta kovasti. Nyt aloin epäillä, oisko mulla ollut silloin käsissäni joku lyhennelmä :) Kirjassa tapahtuu lopultakin yllättävän vähän. Suurin osa ajasta ollaan autiolla saarella, jolla ei n. 20 vuoteen tapahdu paljon muuta kuin vuohien kesytystä, ohran, vehnän ja riisin viljelyä, saviruukkujen valmistusta, aidan pysytystä jne. Ja kaikkea tätä kuvaillaan pitkään ja hartaasti. Lisäksi kirja haluaa olla opettavainen, ja näitä opetuksia alleviivataan joka käänteessä niin, ettei varmasti pääse vähän tyhmemmältäkään lukijalta menemään (sinänsä hyvä) pointti ohitse: Älä valita, vaan ole kiitollinen siitä mitä sinulla on.

Utrio, Kaari: Oppinut neiti
Tätä jonotin kirjastosta monta kuukautta :) Kirja oli juuri sellainen kuin odotinkin. Viihdyttävä, helposti luettava, viehättävä, mutta ei kovin persoonallinen. Saippuaprinsessa oli ensimmäinen "uuden aallon" Utrio jonka luin, ja sen jälkeen olen lukenut kaikki loputkin suunnilleen vuoden sisällä, ja pitänyt kaikista. Nyt tätä viimeisintä lukiessa  huomasin kuitenkin, että näissä kaikissa samanlaisena toistuva juonikuvio alkoi jo vähän puuduttaa. Vähän vaihtelua toi onneksi se, että Helsingin lisäksi keskeisenä tapahtumapaikkana oli myös Lappi. Nyt kun lukemisesta on jo pari viikoa aikaa, alkaa kirjan juoni olla sekoittuneena noihin aiemmin luettuihin. Paljon selvempänä mielessä elää viime vuoden puolella joululomalla luettu vähän vanhempi kirja, Uhritulet.

Rönkä, Matti: Tuliaiset Moskovasta (äänikirja)
Tämä kirja yllätti positiivisesti! Etsin kirjastosta jotain äänikirjaa pitkän yksinäisen automatkan viihdykkeeksi, ja kun äänikirjahyllyssä ei parempaakaan ollut tarjolla, valitsin tämän. Minulla ei ollut oikeastaan aavistustakaan, millainen kirja olisi. Takakansi lupaili jonkinlaista suomalaista rikos/jännityskirjaa, ja olin kieltämättä hieman epäluuloinen. Kustantajan sivuilla kuvataan kirjan idea, itse tyydyn nyt vain lyhyesti kommentoimaan tunnelmaa: kiehtova, kotoisan lämmin, kylmän realistinen, arkinen. Pidin tästä kirjasta kovasti, täytynee tutustua sarjaan laajemminkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia.

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...