Siirry pääsisältöön

Avaruuden vangit

Tämä löytyi vahingossa kirjaston nuorten osastolta. Kansikuva oli niin outo, että lainasin :) (En muuten vielä kirjan luettuanikaan tiedä, mitä ihmeen kohtaa kirjasta tuo kuva esittää...)

Ihan mukava pieni kirja. Ryhmä nuoria maasta on vangittu ja heidät tuomitaan vankilaan Etelämantereelle. Etelämantereen sijaan he kuitenkin heräävät kaukana avaruudessa, Klydorin planeetalla. Seuraa niin ihmisten keskinäisiä, kuin planeetan asukkaidenkin kanssa syntyviä konflikteja eikä ruumiiltakaan vältytä. Lopulta varsin erilaisista taustoista tulevat nuoret onnistuvat muodostamaan toimivan, tasa-arvoisen tiimin ja voittamaan ympäristön asettamat haasteet. Kirja on kolmiosaisen sarjan aloitusosa

Kirja on julkaistu 1989, ja sitä lukiessa huomasin, kuinka vaikeaa puhekielen kääntämisen täytyykään olla... Pitäisi tavoittaa tyyli, joka tuntuu lukijasta uskottavalta kirjan julkaisuaikana, mutta mielellään myös parikymmentä vuotta myöhemminkin... Tässä kirjassa osa nuorista on kaupunkien jengiläisiä, ja muutamat repliikit kuulostavat ainakin nyt melkoisen hymyilyttäviltä, esim:
"Kuulithan, mitä tietokone sanoi! Me ollaan elossa, koska tämä heppu pelasti meidät! Pelasti! Haluatko sä nitistää hänet sen vuoksi?" Pitkä poika empi ja suoristautui sitten hitaasti. "Jeko, tämä lyyli puhuu asiaa", hän sanoi. s.39
Itse elin 80-luvulla vasta lapsuuttani, enkä siis oikeastaan tiedä, käytettiinkö nuorisokielessä tuolloin ihan oikeasti sanaa lyyli? 

Hill, Douglas: Avaruuden vangit (Exiles of ColSec)
Suomentanut: Renne Nikupaavola
142 s.
Jalva 1989

 P.S. Vaikka olenkin jo yhden kirjan Scifi-haasteen nuortenkirjakategoriaan lukenutkin, linkitän vielä tämänkin sinne. Eihän se haittaa, jos joissain on tuplatkin :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...