Siirry pääsisältöön

Helmikuu ja bloggaamattomien kooste

Helmikuun lukutahtia hieman haittasivat työt, mutta tulihan tässäkin kuussa jotain luettua. Luin yhteensä 7 kirjaa joista yksi oli lastenkirja ja yksi äänikirja. Ihan kivoja kirjoja, mutta jotenkin tästä kuusta jäi vähän vaisu maku.

Lukupinossa on ollut vaikka mitä, mutta useampaa kirjaa olen lopultakin vain selaillut. Lisäksi jo puolessa kuussa aloittamani Murha laitumella uhkaa sekin jäädä kesken. Kirjan idea on ihana, hauska, oivaltava, siinä on paljon hauskoja kohtia, ja haluan pitää tästä kirjasta mutta.... mutta. Jotenkin sen lukeminen on kuin tervan juontia. Ehkä nyt vaan ei ole oikea fiilis?

Pari tässä kuussa luettua on jäänyt bloggaamatta, niistä lyhyet kommentit tässä, lukemisjärjestyksessä taasen.

Christie, Agatha: Idän pikajunan arvoitus (äänikirja)
Ihanaa Christietä. Olen aiemmin lukenut häneltä lähinnä neiti Marple-kirjoja, joista olen pitänyt kovasti. Neiti Marple on henkilönä niin ihastuttava, että jotenkin olen arkaillut Poirot-kirjoihin tarttumista. Turhaan! Hercule Poirot on vähintäänkin yhtä ihastuttava hahmo kuin Marplekin. Ja kirjan tapahtumat muuten... tuttua Christien murhamysteeriä. Ei millään tavalla realistista, mutta oikein viihdyttävää ja hyväntuulista.

Itkonen, Juha: Myöhempien aikojen pyhiä
Luin tästä kirjasta arvioita heti sen ilmestyttyä (2003), ja päätin silloin joskus lukea kirjan. Vuosien kuluessa se sitten vain unohtui. Eräällä kirjojenpalautusreissulla tämä sitten sattumalta sattui silmiini, ja lainattavahan se oli. Luin kirjan todella nopeasti, Itkosen kieli ja tapa kertoa vetäisivät mukaansa. Pikkukaupungin unelias kesätunnelma tuli tänne talvisen metsän keskelle. Se tässä kirjassa oli parasta. Kirja oli kaunis, joskaan ei kauhean realistisen oloinen. Mutta kaunis. Mukava lukea. Pidin.

Joitain asioita tosin ihmettelin, esim. toisen mormoninuorukaisen, Markin, sähköpostivaihtoa "Gabrielin" kanssa. Näissä viesteissä Mark lähinnä kertoo mormonien uskon perusteita. Vaikka viesteillä osoittautuu lopuksi olevan jotain merkitystä tarinankin kannalta, näyttäytyivät ne lukiessa lähinnä mormonien uskon selityksinä. Mielenkiintoisina kyllä, mutta hyvin eri tyylisinä kuin muu tarina.

Saapas nähdä, millainen lukukuukausi maaliskuusta tulee. Scifillä aloitetaan, nyt kesken on Isaac Asimovin Nemesis.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...
4 kommenttia
Lue lisää