Siirry pääsisältöön

Thaimaasta

Lähdetään kesäkuun alussa kolmeksi viikoksi reissuun Thaimaaseen. Nyt olen sitten lueskellut kirjastosta  käteen sattuneita aihetta käsitteleviä kirjoja.

Ensiksi luin Matti Rämön Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin- Hymyn voimaa ja sodan jälkiä. Kirjan nimi kertoo idean: kyseessä on matkapäiväkirja polkupyörämatkasta Thaimaasta Laosin kautta Vietnamiin ja takaisin Thaimaaseen. Kirja on hyväntuulista, realistista ja rauhallista kuvausta. Mitään suurempia erikoisia tapahtumia päiviin ei sisälly. Pyöräilyä, pysähdyksiä, ruokailuja, majapaikkoja, satunnaisia kohtaamisia paikallisten ja muiden reissaajien kanssa. Silti tämä koukutti, ja teki aina mieli lukea vielä vähän lisää. Pidin kirjan lempeästä ja rauhallisesta sävystä. Tästä tuli hyvä mieli, vaikka oman mielenkiinnon kannalta Thaimaata käsiteltiinkin harmillisen vähän.

Toinen kirja onkin sitten ihan varsinainen matkaopas. Anneli Ardinin kirja Nauti Thaimaasta on tarkoitettu lähinnä pakettimatkalaisen oppaaksi. Me ei olla lähdössä pakettimatkalle, mutta koin kirjan silti hyödyllisenä. Tai tässä vaiheessa matkaa on tietysti vielä liian aikaista sanoa mitään hyödyllisyydestä, mutta kiinnostavaksi ainakin. Kirja on ajateltu käytettäväksi hakuteoksena, ja se on kirjoitettu aiheiden mukaisesti aakkosjärjestykseen. Tästä syystä jotkut asiat toistuvat kirjassa useammassa kohdassa, mutta ainakaa minua tämä ei häirinnyt, vaikka kirjan kerralla luinkin. Käsiteltävät aiheet olivat varsin käytännöllisiä: miten vessat toimivat, millaista ruoka on ja miten sitä syödään, mitä vaatteita käytetään missäkin tilanteissa, mitä tapoja on hyvä tuntea, miten apteekit toimivat jne. Kirja on pieni, eikä varmasti kata kaikkea, mutta tällä pääsee alkuun.

Kauhean huonosti meidän kirjastossa näyttäisi mitään kiinnostavia kirjoja Thaimaasta olevan, siis jotain muuta kuin pelkkiä kohdeoppaita... Mutta jatkan etsimistä matkaa odotellessa.

Rämö, Matti: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin. Hymyn voimaa ja sodan jälkiä.
385 s.
Minerva 2011

Ardin, Anneli: Nauti Thaimaasta
196 s.
Fabella 2008
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää

Viimeinen tukikohta

Ensimmäinen Science fiction -haasteen kirja luettu! Aloitin kevyesti nuorten scifillä. Kirja on löytö koulukirjaston varastosta. Poimin sen sieltä jo syksyllä, mutta tuli luettua vasta nyt. Kirja kertoo tulevaisuuden maasta, joka elää teknologisesti suunnilleen keskiajan tasolla. Maata hallitsevat tripodit, kolmijalkaiset huimaavan korkeat koneet. Jokaiselle ihmiselle asennetaan 14-vuotiaana päähän kappi (eng. cap, olisikohan tämän voinut kääntää jotenkin toimivamminkin...?), jonka kautta tripodit pystyvät hallitsemaan heitä. Kukaan ei tiedä, mitä tai keitä tripodit oikein ovat tai mistä he ovat alunperin tulleet.   Jymähtely voimistui. Yhtäkkiä saatoimme erottaa sen etäisellä taivaanrannalla. Talonkattojen ylitse näimme kuinka kimalteleva metallinhohtoinen puolipallo lähestyi huojahdellen. Se tuli kuin lentäen, mutta kuitenkin kolmen nivelikkään metallijalan varassa liikkuen. Jalat olivat monta vertaa korkeammat kuin kirkontorni.   s. 17 Aivan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halu
2 kommenttia
Lue lisää