Siirry pääsisältöön

Tuulen nimi


Huomasin helmikuun alussa Luettuja maailmoja -blogista Tuulen nimen arvion, ja kiinnostuin kirjasta heti. Maaliskuun alussa lainasin kirjan naapurikaupungin kirjastosta, ja nyt loppukuusta sain sen viimein luetuksi.

Tuulen nimi on kolmiosaisen Kuninkaan surmaaja -kronikan aloitusteos. Tässä kirjassa Kvothe, Taivalpaaden majatalon isäntä, alkaa kolme päivää kestävän tarinansa kertomisen kirjurille. Tarinan edetessä majatalon isännän todellinen luonto ja historia alkaa selvitä, tämä on ikään kuin varsinaisen tarinan esinäytös, kertomus siitä miten kaikki alkoi. Tämän kertomuksen lomassa kulkee paikoin lomittain myös kerrontahetken tapahtumia, jotka monelta osin ennemminkin synnyttävät kysymyksiä kuin antavat vastauksia, vaikka vihjeitä sentään jonkin verran suodaankin.

Kirja on mielestäni sellaista perinteistä fantasiaa. Sankarin lapsuus on onnellinen, kunnes traagiset tapahtumat alkavat. Tästä eteenpäin sankarin on selviäminen yksin, huonoissa, kurjissa ja surkeissa oloissa. Mielestäni tätä kurjuutta alleviivattiin väliin vähän turhankin selkeästi. Oman sisukkuutensa, älynsä ja nokkeluutensa ansiosta sankari kuitenkin onnistuu lopulta saavuttamaan päämääränsä, tässä tapauksessa pääsemään opiskelemaan arkanistiksi Yliopistoon alaikäisenä ja rutiköyhänä.Opiskeluaikanakaan koettelemukset eivät jätä sankaria, vaan hän joutuu selviytymään rahapulasta, vihamiehistä, konflikteista opettajien kanssa sekä eräästä valtavan suuresta lohikäärmeestä. Muun muassa. Oman älynsä lisäksi hänellä on käytössään opiskelemansa taikuus, sympatia (jonka periaatteita en lähde tässä tarkemmin erittelemään).

Kirja oli kauniisti kirjoitettu ja mukaansatempaava, mutta niin kuin jo mainitsin, Kvothen kokemaa kurjuutta ja toisaalta hänen ilmiöämäistä selviytymistään kuvattiin välillä vähän turhankin korostetusti. Vähemmälläkin olisin ymmärtänyt hänen olevan kirjan sankarin. Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin miellyttävä lukukokemus, jonka luin lopulta melko nopeasti. Nyt vain harmittaa, ettei toista osaa ole vielä suomennettu! Se kun tekisi mieli lukea nyt heti perään...

Rohtfuss, Patrick: Tuulen nimi (The Name of the Wind)
Suomentanut Satu Hlinovsky 
652 s.
Kirjava 2010

P.S. Kansikuvan perusteella olin jotenkin saanut kirjasta sen ennakkokäsityksen, että Kvothe olisi nainen, joten kirjan ensimmäisten sivujen ajan jouduin hieman totuttelemaan siihen että hän olikin mies.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia....
4 kommenttia
Lue lisää