Siirry pääsisältöön

Houkutus

Olin aina ajatellut, että tähän sarjaan en koske. Sarja kuitenkin nousi esiin keskusteluissa nuorten kanssa, joten totesin sitten että jotta osaan asiasta edes jotain itsekin sanoa, on parempi lukea ainakin sarjan ensimmäinen kirja.

Marssin siis kirjastoon ja lainasin Houkutuksen. En oikein tiedän mitä odotin, mutta en ainakaan tätä. Tiesin toki, että kyse on nuortenkirjasta, mutta kai silti odotin jotain hieman ... aikuismaisempaa. Ensimmäiset sivut menivät totutellessa nuortenkirjatyyliin, en ole tällaisia hetkeen lukenut. Sitten tarina imaisi mukaansa. Ymmärrän, miksi näitä luetaan. Hieman epävarma, perheongelmien kanssa painiskeleva tyttö tapaa hurmaavan, komean, itsevarman, suojelunhaluisen (ja suojeluun kykenevän) nuorenmiehen, joka vielä kaiken lisäksi rakastuu päätäpahkaa tyttöön... Mitä enempää teinityttö voi tarinalta odottaa :)? Kun mukaan vielä lisätään fantasiaelementti vampyyrin muodossa ja sopivasti toimintaa ja jännitystä, on kasassa todella koukuttava kirja.

Nuoret kritisoivat kirjan suomennosta, mm. auton kuvaaminen sanalla "räyhäkäs" oli heistä häiritsevää. Kieltämättä kyseinen sana istui ehkä hieman heikosti kirjan tyyliin, mutta muuten en kokenut kieltä mitenkään häiritsevän töksähteleväksi tai luonnottomaksi.

Päätin kuitenkin olla lukematta seuraavia osia, sokerikuorrutettu vampyyrimaailma ei ehkä kuitenkaan ole minua varten. Olen silti iloinen, että luin kirjan, nyt voin esittää ainakin vähän asiantuntevampaa tulevissa kirjakeskusteluissa. Tällä hetkellä kirjastosta on varauksessa myös Nälkäpeli, samasta syystä :)

Meyer, Stephenie: Houkutus (Twilight)
Suomentanut: Tiina Ohinmaa
417 s. 
Wsoy 2010

P.S. Yritin lukea myös Meyerin aikuisten kirjaa Vieras, mutta se ei oikein sytyttänyt, vaan jätin sen kesken.

Kommentit

  1. Houkutus on mielestäni paras kirja koko sarjasta. Jos saisin kääntää aikaa taaksepäin, en lukisi muita osia ollenkaan!
    Harmi ettet pitänyt Vieraasta. Itse olen lukenut sen monta kertaa ja se on yksi lempikirjoistani :)

    VastaaPoista
  2. Vieraan tarina ei vian jotenkin lähtenyt käyntiin. Pakko tunnustaa, että aika aikaisessa vaiheessa sen kanssa luovutin, kun pinossa odottamassa oli niin monta muuta mielenkiintoisemman oloista kirjaa. Ehkä kirja olisi napannut, jos olisin antanut sille vähän paremman mahdollisuuden :)?

    VastaaPoista
  3. Itse olen lukenut Houkutuksen englanniksi. Ruotsalainen käännös on kuulemma myös aika kehno. Pidän sarjasta, se on todella koukuttava. Houkutus aiheutti minulle oikean vampyyribuumin :D

    VastaaPoista
  4. Hmm.. itse olen ainakin toistaiseksi välttänyt vielä muut vampyyrikirjat... :) Mikähän siinä on, että tuohon ei ole saatu kunnon käännöstä? Tuskin se kieli nyt tavattoman vaikeaselkoistakaan on?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä...

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...