Siirry pääsisältöön

Maaliskuun myöhäiset


Lukukuukautena maaliskuu oli melkoisen mukava, mutta bloggauskuukautena aika onneton. Niin työ kuin vapaa-aikakin oli melkoisen täyteen ohjelmoitua, joten ne muutamat vapaaillat vietti sitten tehden jotain ihan muuta kuin bloggaillen. Tässä kuitenkin edes kooste. Teemestarin kirjalle haluan tehdä oman postauksen, ilmestynee lähipäivinä. Ehkä.

Lindgren, Astrid: Pikkuveli ja Katto-Kassinen 
Ikisuosikkini. Rakastin tätä lapsena, ja kirja taidettiin lukea minulle ääneen aika monta kertaa. Isä siteeraa Kassista vieläkin. Edelleen pidän kirjasta paljon. Nyt luin sen ääneen luokalleni, ja lapset nauttivat tarinasta vähintään yhtäpaljon kuin minä itse. Ja nyt Kassisen sanonnat kaikuvat meidänkin luokassa. "Se on vain maallista!" todetaan kun jotain tipahtaa tai menee rikki, ja kavereilta yritetään pyytää yhtä jos toista "hyväntekeväisyyteen", muutamia mainitakseni. 


Remes, Ilkka: Hirosiman portti (äänikirja)
Tämä on onnistunut jo haihtumaan suurelta osin mielestä... Juoni oli aika (=turhankin) moniosainen. Suomalainen Brysselissä kansainvälisessä turvallisuuselimessä (?) työskentelvä poliisi pääsee hämärän tiedoston jäljille, jonka sisältö ilmeisesti paljastaisi jotain kauheaa vallassa olevasta presidentistä. Poliisin vaimolla on suhde työtoveriinsa. Suomessa Olkiluodon ydinvoimalatyömaalle tehdään sabotaasi-iskuja. Antimaterian tutkija on murhattu. Muinaiset kartat, varsieväkala ja ehkä muinaiset avaruusolioiden vierailut maapallolla kuuluvat myös kirjaan. Loppuratkaisu jäi kuitenkin melko vaisuksi. Kuuntelin taas tiskatessa, silittäessä jne, toimi ihan hyvin ajanvietteenä.


Rommi, Satu: Moottoripyörällä Himalajalle
Viihdyttävä, iloinen ja realistinen (oletan, en ole käynyt Intiassa) kuvaus moottoripyörämatkasta Intiassa. Jatkaa samalla linjalla kuin Rommin aiempi kirja Kahvia ja guruja. Tätä kirjaa lukiessa nauratti monesti.


Finnanger, Tone: Tildan ataljeessa (käsityökirja)
Lainailen Tilda-kirjoja kirjastosta aina säännöllisin väliajoin. Yhtään enkeliä en vielä ole ommellut, mutta muuten kirjoista on löytynyt kivoja ideoita ja inspiraatiota. Erityisesti tossuohjeista olen aina tykännyt. Tämä kirja oli kuitenkin ideoiden suhteen pieni pettymys, kirjassa oli todella vähän mitään uutta. Enkelit, pehmoeläimet... näitä on jo nähty aiemmissa kirjoissa. Esipuheessa luvattiin uudenlaista sommittelua ja asettelua kuvissa, ehkä näin olikin. Vähän jäi laimea olo, mutta en nyt kuitenkaan palauttanut vielä. Yksi kassin kaava vaikutti lupaavalta.

Kesken tässä kuussa jäivät David Sarierin Huono karma (kirjoitustyyli ei oikein ollut minun makuuni) ja Murha laitumella (eteni liian hitaasti... Ostin kuitenkin omaan hyllyyn, ja aion vielä joskus lukea.).

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille :)!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä...

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia....