Siirry pääsisältöön

Talvi Madridissa


Pidin Luostarin varjoista, joten kun tämä tuli kirjastossa vastaan, lainasin. Pidin myös tästä, vaikka kirja olikin tyyliltään ja tunnelmaltaan aika erilainen.

Kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen sisällissodan repimään Espanjaan. Kirjan päähenkilöitä ovat Englannissa vakoojaksi värvätty Harry,  Espanjassa asuva itsestään epävarma Barbara, Espanjassa sotinut englantilainen kommunisti Bernie sekä kaikkia hyväksi käyttävä hämäriinkin bisneksiin sotkeutunut Sandy. Näiden neljän henkilön elämät kietoutuvat toisiinsa ja Madridiin. Luvassa on epävarmuutta, epäilyjä, petoksia, rakkautta ja tragiikkaa.

Takakannessa kirjaa luonnehditaan tiheätunnelmaiseksi vakoilutrilleriksi. No, joo. Kirja oli hyvä, joskin aika hitaasti mukaansa imaiseva, mutta trilleri? Ei ehkä kuitenkaan. Tapahtumat etenivät siinä määrin hitaasti ja ennalta arvattavasti, ettei mielestäni jännitettä päässyt kauheasti rakentumaan ennen kuin ihan lopussa.

Mutta kuten sanoin, pidin kirjasta tällaisena. Tunnelma oli kaunis, surumielinen, paikoin hieman ahdistavakin, mutta kiehtova. Mielenkiintoisinta kirjassa oli Espanjan historian kuvaus, en ennestään tiennyt siitä kovinkaan paljon. Myös kirkon (/uskonnon) ja politiikan suhdetta oli pohdittu tässä mielenkiintoisesti, samoin kuin Luostarin varjoissakin.

Sansom, C. J.: Talvi Madridissa (Winter in Madrid)
Suomentanut: Seppo Raudaskoski
656 s.
Otava 2010

P.S. Kirjan sivumäärä yllätti minut. Päältä päin kirjaa voisi erehtyä pitämään muutaman sata sivua lyhyempänä, mutta sivuja onkin yli 600. Tämä selittyy harvinaisen ohuella paperilla. Miksiköhän näin? Ei varsinaisesti huono piirre tässä kirjassa, mutta jäin miettimään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...