Siirry pääsisältöön

Kekseliäs kettu


Kaivelin koulun kirjavarastoja etsien pienille oppilaille sopivaa kirjaa, jota olisi riittävän monta (parikymmentä) kappaletta, jotta voisimme se luokassa yhdessä lukea. Tarjolla olevista vaihtoehdoista päädyin lopulta tähän. Ensimmäisenä valintakriteerinä oli kirjailija, seuraavana sopiva sivumäärä ja bonuksena hauska ja sopivan runsas kuvitus.

Kirja kertoo kettuperheestä, jonka 3 ilkeää tilanomistajaa, lihava kanaa ahmiva Pösö,  hanhenmaksamunkeilla herkutteleva kääpiö Pärskä ja ravinnokseen ainoastaan vahvaa omenaviiniä nauttiva pitkä ja laiha Papu, ovat päättäneet tappaa. He päättävät kaivaa ketut esiin koloistaan, ensin lapioiden, sittemmin kaivinkoneiden avulla. Tässä epäonnistuttuaan he päättävät näännyttää ketut nälkään. Kettujen tilanne näyttää huonolta, kunnes kekseliäs kettuisä keksii keinon pelastaa perheensä ja myös muut pienet kaivavat eläimet.

Uupuneina ne kaikki istuutuivat hengähtämään. Ja äitikettu sanoi poikasilleen: "Haluan teidän kaikkien tietävän, että ilman teidän isäänne me olisimme nyt kuolleita joka ainoa. Teidän isänne on suurenmoisen kekseliäs kettu." Isäkettu katsoi puolisoonsa, ja tämä hymyili. Isäkettu rakasti äitikettua kaikkein eniten juuri silloin kun tämä sanoi jotakin tuontapaista. s. 28

Olen Roald Dahlin lasten kirjoja melko paljon lukenut, mutta tähän en ollut ennen törmännyt. Luin kirjan itse viime viikonloppuna, ja ihan hauska pikku tarinahan se olikin, vaikkei monien muiden Dahlin kirjojen rinnalle noussutkaan. Lapset pitävät kirjasta kovasti, suurin osa on nyt päässyt ensimmäisen luvun loppuun.


Dahl, Roald: Kekseliäs kettu (Fantastic Mr Fox)
Suomentanut: Panu Pekkanen
85 s.
WSOY 1978

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä...

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Löytökirjoja

Kävin hetki sitten viemässä roskat. Lehtienkeräyslaatikossa odotti todellinen yllätys: Ensimmäisenä näistä silmääni osui Pride and Prejudice, jota minulla ei vielä ole. Kun sukelsin nappaamaan sitä (laatikko oli lähes tyhjä), huomasin seuraavan kirjan. Ja seuraavan. Ja seuraavan. Nämä pelastin. Lisääkin olisi ollut, mutta kovakantisista kirjoista kannet oli irrotettu. En viitsinyt edes kurkkia, mitä ne olisivat olleet, ettei tullut paha mieli. Miksi ihmeessä kukaan heittää lähes uuden veroisia kirjoja roskiin?! Ymmärrän kyllä, jos ei niitä halua enää hyllyssään pitää, mutta roskiin? Täällä päin ainakin kirjastokin ottaisi hyväkuntoisia kirjoja ihan mielellään vastaan, jos ei halua itse nähdä vaivaa niiden kauppaamiseksi. Onneksi satuin paikalle oikeaan aikaan...