Siirry pääsisältöön

Luostarin varjot

Tämä kirja oli minulle varsin tyypillinen herätelaina kirjastosta. Miellyttävän näköinen kansi, ja kohtuullisen vetoava (joskaan ei lopulta ihan osuva) takakansiteksti ratkaisivat, ja kirja lähti mukaani. Kannatti lukea. Kannessa kirjan kerrottiin olevan "yhtä nokkela ja lumoava kuin Ruusun nimi..." En ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta nokkela ja lumoava eivät ehkä kuitenkaan parhaiten kuvaisi tätä kirjaa. Viehättävä, koukuttava ja mukaansa imaiseva kuulostaisivat omissa korvissani oikeammilta sanoilta.

Kirjan tarina sijoittuu reformaation ajan Englantiin. Pieniä luostareita on jo suljettu ympäri maata, ja nyt on vuorossa isompien luostareiden suostuttelu "antautumaan" lopetettaviksi. Eräässä tällaisessa luostarissa tapahtuu viranomaisen murha, ja kyttyräselkäinen lakimies Matthew Shardlake lähetetään selvittämään tapausta.

Kirjan juoni oli ihan hyvin rakennettu, eikä ratkaisu paljastunut aivan liian aikaisin. Tapahtumien seuraamista enemmän nautin kuitenkin kirjan tunnelmasta. Tapahtumat sijoittuivat pääasiassa lumiseen, kylmään marraskuuhun, ja viime aikojen sää auttoi samaistumaan tähän hyvin. Nyt kun kirjan lukemisesta on jo n. viikko, pystyn edelleen palauttamaan mieleeni näkymät ja tunnelmat luostarin pihalla, sairastuvalla ja kirkossa, niin vahvasti niissä elin.

Kirja on Matthew Sahrdlakea seuraavan sarjan ensimmäinen osa, joten luen näitä varmaan jatkossa. Toinen osa ainakin löytyy oman alueen kirjastosta, liekö näitä vielä enempää käännetykään?

Sansom, C. J.: Luostarin varjot (Dissolution)
Suomentanut: Katariina Kaila
459 s.
Otava 2011

P.S.
Nyt luvussa on muuten toinen saman kirjailijan teos, Talvi Madridissa. Hyvin eri tyyppinen, jollain tavalla raskaampi, mutta lupaava kirja.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...
2 kommenttia
Lue lisää

Linnunradan ääret

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia....
4 kommenttia
Lue lisää

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä...
Lähetä kommentti
Lue lisää