Siirry pääsisältöön

Kesäkuun kirjat

Kuten edellisessä postissa kerroinkin, kesäkuu kului pääasiassa matkaillessa. Lukusaldo jäi tästä syystä harmillisen vähäiseksi...Matkalle mukaan otin kaksi pokkaria: Anttilan parin euron korista poimitun Cookin Äkkikuoleman ja Kirjaston poistohyllyn ilmaiset-osiosta  löytyneen Hazel Holtin Superfluous Deathin.


Cook, Robin: Äkkikuolema
Ensimmäinen osoittautui taas pettymykseksi. Ehkä nyt on vain aika tunnustaa, että Cookin uudemmat kirjat eivät vaan iske muhun. Harmi. Kirjassa nuori lääketieteen opiskelija alkaa selvittää isoäitinsä Intian sairaalassa sattunutta murhaa. Tarinaan mahtuu salaliittoja, juonittelua ja kidnappaus. Intian kurjuutta ja eriarvoisuutta alleviivataan useasti. Tarinan henkilöillä on monenlaisia ongelmia henkilökohtaisessa elämässään (mm. lapsettomuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä), ja näitä käsitellään äärettömän sterotyyppisesti. Jos olisin lukenut tätä Suomessa muiden mahdollisten luettavien ympäröimänä, olisi kirja varmaankin jäänyt kesken. Nyt luin sen sinnikkäästi, kun paljon muitakaan vaihtoehtoja ei ollut.

Holt, Hazel: Superfluous Death
Toinen kirja taas oli erinomainen, yllättäjä suorastaan! En ollut koskaan kuullut Hazel Holtista (enkä varmaan liiemmin kuulekaan, lähiseudun kirjastoissa ei ole yhtään kirjaa), enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Takakansi lupasi kotoisaa murhamysteeriä Agatha Christien hengessä, ja piti lupauksensa. Englantilaisen pikkukaupungin tunnelma oli oikein kotoisa, ja vaikkeivät juoni ja henkilöt mielestäni ihan Christien parhaimpien kirjojen tasolle ylläkään, toimi kirja erinomaisesti. En nyt paljasta juonesta sen enempää, jos joku tämän haluaa lukea, mutta suosittelen kevyeksi lomakirjaksi!

Nälkäpelistä laitan sitten ihan oman postauksen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sokea piste

Sain tämän luettua aamulla. Harkitsin kirjan jättämistä kesken muutamaankin kertaan, mutta uteliaisuus voitti. Halusin tietää, miten tämä päättyy. Kirja käsittelee ohjelmoijanero Samuel Heiskasen murhan selvittämistä. Nyt tiedän, mutta kirja jätti ristiriitaisen olon. Pidän psykologisista trillereistä, mutta ilmeisesti minun käsitykseni tuon termin määrittelystä on jotenkin erilainen? En sitten tiedä johtuiko omasta mielentilastani vai mistä, mutta trillerin koukuttavuuteen ja jännittävyyteen en päässyt kiinni, kuten en oikein koko kirjaan. Henkilöt jäivät minulle etäisiksi. En erityisemmin pitänyt kenestäkään, mutten myöskään inhonnut. Psykologisuuskin jäi vähän haileaksi. Ihmisen mielellä leikitellään, mutta sekään ei tunnu pääsevän alkua pidemmälle ja toisaalta taas yhtäkkiä ollaankin jo sukellettu hyvinkin syvälle ilman sen kummempia selityksiä. Arvoituksellisesta kerronnasta kyllä pidän (esim. Maarit Verrosen tyyliin), mutta tästä jäi vain ärsyttävä olo. Osasin kyllä mielestä

Valtaistuinpeli - Tulen ja jään laulu

 Olen harkinnut Valtaistuinpelin aloittamista kauan. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Ennen joulua sarjan ensimmäinen osa sattui käteeni kirjaston palautushyllystä. Alkuun olin oikeastaan vähän pettynyt kirjaan. Tapahtumien ja henkilöiden määrä tuntui liialta. Hiljalleen kuitenkin pääsin tarinan mukaan ja nyt loppuun päästyäni voin todeta että pidin. En hullaantunut, mutta pidin. Niin paljon kuitenkin, että eiköhän se seuraavakin ole luettava. Ja mahdollisesti myös sitä seuraava...

Viimeinen tukikohta

Ensimmäinen Science fiction -haasteen kirja luettu! Aloitin kevyesti nuorten scifillä. Kirja on löytö koulukirjaston varastosta. Poimin sen sieltä jo syksyllä, mutta tuli luettua vasta nyt. Kirja kertoo tulevaisuuden maasta, joka elää teknologisesti suunnilleen keskiajan tasolla. Maata hallitsevat tripodit, kolmijalkaiset huimaavan korkeat koneet. Jokaiselle ihmiselle asennetaan 14-vuotiaana päähän kappi (eng. cap, olisikohan tämän voinut kääntää jotenkin toimivamminkin...?), jonka kautta tripodit pystyvät hallitsemaan heitä. Kukaan ei tiedä, mitä tai keitä tripodit oikein ovat tai mistä he ovat alunperin tulleet.   Jymähtely voimistui. Yhtäkkiä saatoimme erottaa sen etäisellä taivaanrannalla. Talonkattojen ylitse näimme kuinka kimalteleva metallinhohtoinen puolipallo lähestyi huojahdellen. Se tuli kuin lentäen, mutta kuitenkin kolmen nivelikkään metallijalan varassa liikkuen. Jalat olivat monta vertaa korkeammat kuin kirkontorni.   s. 17 Aivan kaikki ihmiset eivät kuitenkaan halu