Lukunen

Pidin Luostarin varjoista , joten kun tämä tuli kirjastossa vastaan, lainasin. Pidin myös tästä, vaikka kirja olikin tyyliltään ja tunnelmaltaan aika erilainen. Kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen sisällissodan repimään Espanjaan. Kirjan päähenkilöitä ovat Englannissa vakoojaksi värvätty Harry,  Espanjassa asuva itsestään epävarma Barbara, Espanjassa sotinut englantilainen kommunisti Bernie sekä kaikkia hyväksi käyttävä hämäriinkin bisneksiin sotkeutunut Sandy. Näiden neljän henkilön elämät kietoutuvat toisiinsa ja Madridiin. Luvassa on epävarmuutta, epäilyjä, petoksia, rakkautta ja tragiikkaa. Takakannessa kirjaa luonnehditaan tiheätunnelmaiseksi vakoilutrilleriksi. No, joo. Kirja oli hyvä, joskin aika hitaasti mukaansa imaiseva, mutta trilleri? Ei ehkä kuitenkaan. Tapahtumat etenivät siinä määrin hitaasti ja ennalta arvattavasti, ettei mielestäni jännitettä päässyt kauheasti rakentumaan ennen kuin ihan lopussa. Mutta kuten sanoin, pidin kirjasta tällaisena. Tunn...

Kun me miehen kanssa shoppaillaan, ostoksina on lähes aina kirjoja. Ja teetä. Molempia löydettiin taas eiliseltä hiihtolomareissulta Helsinkiin. Kirjoja tuli mukaan maltillisesti vaan 4: Murha laitumella (kesken jo kirjastosta lainattuna, mutta hauska omistaakin) 5e Piiat (luettu jo, mutta hauska omistaakin...) 5e Valkoiset omenat (ei vielä luettu) 10e Äiti Teresan ajatuksia (unohtui kuvasta, kaunis) 10e Pinon ylin on kirjaston poistomyynnistä, josta saatiin se 50 sentillä. Kirjakaupassakin se olisi ollut alennuksessa, 5 e. Pinon kolme alinta on myös reissusta mukaan tarttuneita, joskin vaan lainaan. Teenkin kanssa oltiin maltillisia (kotona oli vielä vanhojakin varastoja), vaan kolmea laatua. Suosikkiani Yunnania, lisäksi mustaa inkivääriteetä ja vihreää jasmiiniteetä, Thèhuoneelta . Vielä koko viikonloppu lomaa edessä.

Ihastuttava pieni kirja. Näitä kirjoja lähetettiin jostain syystä kaksi ilmaiskappaletta koulullemme. En tiedä miksi, lastenkirjahan tämä ei missään tapauksessa ole. Lainasin kirjan itselleni, ja hyvä niin. En usko, että olisin tarttunut tähän kirjastossa. Kannessa on tunnelmansa, mutta jotenkin se ei kuitenkaan oikein vetoa minuun. 25.5. 1898 Musiikki ja kaunokirjallisuus eivät kiinnosta minua, koska minulta puuttuu mielikuvitus täyttää niiden käyttämien merkkien välinen tila todellisuudella ja erilaisilla tunteilla kuten toiset ihmiset ilmeisesti pystyvät tekemään. s. 51 Tarina sen sijaan vetosi. Kirjassa seurataan suomalaisen tiedemiehen William Nylanderin (kuvitteellisia) päiväkirjamerkintöjä reilun vuoden ajan 1890-luvun lopulla. Kirjassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään. Nylanderia asuu Pariisissa, käy kävelyllä, kaupassa, syö, sairastaa, pohtii. Antaa ajatusten ajelehtia, menneessä ja nykyisyydessä. Jotkut ovat kuvanneet Nylanderia äreäksi, mutta minusta se sana ei jo...

Tämä kirja oli minulle varsin tyypillinen herätelaina kirjastosta. Miellyttävän näköinen kansi, ja kohtuullisen vetoava (joskaan ei lopulta ihan osuva) takakansiteksti ratkaisivat, ja kirja lähti mukaani. Kannatti lukea. Kannessa kirjan kerrottiin olevan "yhtä nokkela ja lumoava kuin Ruusun nimi..." En ole kyseistä kirjaa lukenut, mutta nokkela ja lumoava eivät ehkä kuitenkaan parhaiten kuvaisi tätä kirjaa. Viehättävä, koukuttava ja mukaansa imaiseva kuulostaisivat omissa korvissani oikeammilta sanoilta. Kirjan tarina sijoittuu reformaation ajan Englantiin. Pieniä luostareita on jo suljettu ympäri maata, ja nyt on vuorossa isompien luostareiden suostuttelu "antautumaan" lopetettaviksi. Eräässä tällaisessa luostarissa tapahtuu viranomaisen murha, ja kyttyräselkäinen lakimies Matthew Shardlake lähetetään selvittämään tapausta. Kirjan juoni oli ihan hyvin rakennettu, eikä ratkaisu paljastunut aivan liian aikaisin. Tapahtumien seuraamista enemmän nautin kuitenkin ki...

Kaivelin koulun kirjavarastoja etsien pienille oppilaille sopivaa kirjaa, jota olisi riittävän monta (parikymmentä) kappaletta, jotta voisimme se luokassa yhdessä lukea. Tarjolla olevista vaihtoehdoista päädyin lopulta tähän. Ensimmäisenä valintakriteerinä oli kirjailija, seuraavana sopiva sivumäärä ja bonuksena hauska ja sopivan runsas kuvitus. Kirja kertoo kettuperheestä, jonka 3 ilkeää tilanomistajaa, lihava kanaa ahmiva Pösö,  hanhenmaksamunkeilla herkutteleva kääpiö Pärskä ja ravinnokseen ainoastaan vahvaa omenaviiniä nauttiva pitkä ja laiha Papu, ovat päättäneet tappaa. He päättävät kaivaa ketut esiin koloistaan, ensin lapioiden, sittemmin kaivinkoneiden avulla. Tässä epäonnistuttuaan he päättävät näännyttää ketut nälkään. Kettujen tilanne näyttää huonolta, kunnes kekseliäs kettuisä keksii keinon pelastaa perheensä ja myös muut pienet kaivavat eläimet. Uupuneina ne kaikki istuutuivat hengähtämään. Ja äitikettu sanoi poikasilleen: "Haluan teidän kaikkien tietävän, että i...

Linnunradan äärten jälkeen kaipasin jotain hieman kevyempää luettavaa. Silmäilin kirjastossa hyllyjä ja pöytiä, mutta mitään sopivaa ei oikein osunut silmään. Sitten muistin Kinsellan Himoshoppaajat (sarjan siis), joita en vielä ole uskaltautunut lukemaan. Yhtään Himoshoppaajaa ei löytynyt, mutta valitsin sitten tämän, migreeniä aiheuttavasta kannesta huolimatta. Sain mitä tilasin, ja enemmänkin :) Kirja oli ehdottomasti kevyt. Se oli kuitenkin myös huomattavasti hauskempi ja lämminhenkisempi kuin olin odottanut. Juoni oli karrikoitu, liioiteltu, siloiteltu, täydellisen epäuskottava... ja sittenkin tai juuri siksi niin koukuttava! Aloin lukea kirjaa heti lainaamispäivän iltana iltarentoutumiseksi. Suljin kirjan viimein puolessa välissä puolen yön tienoilla. Seuraavana päivänä luin sen sitten loppuun. Kirjan päähenkilö on menestyvä, lahjakas nuori juristi, Samantha. Erinäisten sattumusten jälkeen hänen uransa näyttää kuitenkin tuhoutuvan, ja hän päätyy väärinkäsitysten uhrina talou...

Tämän kirjan luin Scifi-haasteen Hugo-voittaja kategoriaan. Pakko tunnustaa, etten ollut koskaan mistään Hugo-palkinnosta kuullutkaan ennen tätä haastetta. Tämä kirja voitti palkinnon 1993. Palkinnon arvostukseni ei valitettavasti tämän kirjan myötä kovin korkeaksi kohonnut... Kirjan tapahtumat tapahtuvat kaukaisen tulevaisuuden Linnunradalla. Linnunrata on jakautunut muutamaan vyöhykkeeseen, joista jokainen elää eritasoisessa teknologisessa vaiheessa. Kirjan maailma oli niin monimutkainen ja toisaalta palasittain kuvattu, etten oikein osaa antaa siitä tässä lyhyesti kuvaa, aivan varma en edes ole, ymmärsinkö kaikkea oikein... Tarina on avaruuden mittakaavaan sijoitettu "pelastetaan maailma" (tai siis avaruus)-pläjäys. Kaksi sisarusta on "haaksirikkoutunut" teknologisesti keskiaikaiselle planeetalle ja tutustuu susimaiseen, laumoittain elävään rotuun. Toisaalla taas tietoverkkojen (ja vähän muunkin) kautta leviävä Vitsaus pyrkii hallitsemaan kaikkea ja kaikkia....

Vuoden ensimmäinen kuukausi takana, ihan noin vain. Huh. Ennen kuin huomataankaan vietetään jo pääsiäistä ja sittenhän ollaankin jo juhannuksessa... näin mun keväät useimmin tuntuu menevän. Kirjoja tammikuussa ehdin kuitenkin lukea yllättävän paljon, kokonaista 12 kappaletta, joista 2 äänikirjoja ja yksi sarjakuvakirja. Scifi-haastekin käynnistyi mukavasti, jo 3 kirjaa luettu! Ihan kaikista kirjoista en ole ehtinyt/jaksanut/halunnut kokonaista omaa blogitekstiä kirjoittaa, mutta ajattelin nyt tällaiseen koosteeseen niistäkin mainita lyhyesti jotain, lukemisjärjestyksessä. Delisle, Guy: Merkintöjä Burmasta (sarjakuva) Ihan kiva. Odotin jotenkin enemmän, jotain ... yllättävämpää. Mutta ihan hyvä kirja. Nauroin muutamaan kertaan, ja ihan teräviä huomioita maasta oli kyllä esitetty. Luulisin. Tai siis, enhän itse ole maassa elänyt. Ei harmita että luin. Tuomainen, Antti: Parantaja Tulevaisuuden Helsingissä tapahtuva jännäri. Mua aina vähän tökkii Suomessa tapahtuvat jännärit, en o...