Lukunen

Lähdetään kesäkuun alussa kolmeksi viikoksi reissuun Thaimaaseen. Nyt olen sitten lueskellut kirjastosta  käteen sattuneita aihetta käsitteleviä kirjoja. Ensiksi luin Matti Rämön Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin- Hymyn voimaa ja sodan jälkiä. Kirjan nimi kertoo idean: kyseessä on matkapäiväkirja polkupyörämatkasta Thaimaasta Laosin kautta Vietnamiin ja takaisin Thaimaaseen. Kirja on hyväntuulista, realistista ja rauhallista kuvausta. Mitään suurempia erikoisia tapahtumia päiviin ei sisälly. Pyöräilyä, pysähdyksiä, ruokailuja, majapaikkoja, satunnaisia kohtaamisia paikallisten ja muiden reissaajien kanssa. Silti tämä koukutti, ja teki aina mieli lukea vielä vähän lisää. Pidin kirjan lempeästä ja rauhallisesta sävystä. Tästä tuli hyvä mieli, vaikka oman mielenkiinnon kannalta Thaimaata käsiteltiinkin harmillisen vähän. Toinen kirja onkin sitten ihan varsinainen matkaopas. Anneli Ardinin kirja Nauti Thaimaasta on tarkoitettu lähinnä pakettimatkalaisen oppaaksi. Me ei olla l...

Olin aina ajatellut, että tähän sarjaan en koske. Sarja kuitenkin nousi esiin keskusteluissa nuorten kanssa, joten totesin sitten että jotta osaan asiasta edes jotain itsekin sanoa, on parempi lukea ainakin sarjan ensimmäinen kirja. Marssin siis kirjastoon ja lainasin Houkutuksen. En oikein tiedän mitä odotin, mutta en ainakaan tätä. Tiesin toki, että kyse on nuortenkirjasta, mutta kai silti odotin jotain hieman ... aikuismaisempaa. Ensimmäiset sivut menivät totutellessa nuortenkirjatyyliin, en ole tällaisia hetkeen lukenut. Sitten tarina imaisi mukaansa. Ymmärrän, miksi näitä luetaan. Hieman epävarma, perheongelmien kanssa painiskeleva tyttö tapaa hurmaavan, komean, itsevarman, suojelunhaluisen (ja suojeluun kykenevän) nuorenmiehen, joka vielä kaiken lisäksi rakastuu päätäpahkaa tyttöön... Mitä enempää teinityttö voi tarinalta odottaa :)? Kun mukaan vielä lisätään fantasiaelementti vampyyrin muodossa ja sopivasti toimintaa ja jännitystä, on kasassa todella koukuttava kirja. Nuoret...

 Eletään satojen vuosien päästä nykyhetkestä. Napajäätiköt ovat sulaneet ja meri peittää entistä suuremman osan maapallosta. Makeaa vettä on saatavilla vain hyvin rajoitetusti, ja kaikki vesivarat ovat armeijan hallussa. Ympäristökatastrofien myötä eri kansat ovat ilmeisesti sekoittuneet, ja Suomen Lapissa (Etelä-Suomi on jäänyt meren alle) elää japanilainen teeseremoniaperinne. Kirjan päähenkilö Noria on kirjan alussa 17-vuotias ja valmistumassa teemestariksi isänsä ohjaamana, vaikka onkin nainen. Teen valmistuksen ja seremonian lisäksi hän pääsee osalliseksi myös teemestareille ikiajoista asti kuuluneesta vastuusta, teemestari on aina myös veden vartija. Myös Norian perheellä on oma lähde, jota he ovat varjelleet ja vartioineet sukupolvien ajan. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kokonaan pieneen nimettömäksi jäävään kylään, ilmeisesti jossain Kuusamon lähistöllä. Kirjan kieli on kaunista, viipyilevää ja kuvailevaa, kuitenkin kevyttä. Intohimoisena teen ystävänä teelaatujen ja teese...

Lukukuukautena maaliskuu oli melkoisen mukava, mutta bloggauskuukautena aika onneton. Niin työ kuin vapaa-aikakin oli melkoisen täyteen ohjelmoitua, joten ne muutamat vapaaillat vietti sitten tehden jotain ihan muuta kuin bloggaillen. Tässä kuitenkin edes kooste. Teemestarin kirjalle haluan tehdä oman postauksen, ilmestynee lähipäivinä. Ehkä. Lindgren, Astrid: Pikkuveli ja Katto-Kassinen  Ikisuosikkini. Rakastin tätä lapsena, ja kirja taidettiin lukea minulle ääneen aika monta kertaa. Isä siteeraa Kassista vieläkin. Edelleen pidän kirjasta paljon. Nyt luin sen ääneen luokalleni, ja lapset nauttivat tarinasta vähintään yhtäpaljon kuin minä itse. Ja nyt Kassisen sanonnat kaikuvat meidänkin luokassa. "Se on vain maallista!" todetaan kun jotain tipahtaa tai menee rikki, ja kavereilta yritetään pyytää yhtä jos toista "hyväntekeväisyyteen", muutamia mainitakseni.  Remes, Ilkka: Hirosiman portti (äänikirja) Tämä on onnistunut jo haihtumaan suurelta osin mielestä......

Huomasin helmikuun alussa Luettuja maailmoja -blogista Tuulen nimen arvion , ja kiinnostuin kirjasta heti. Maaliskuun alussa lainasin kirjan naapurikaupungin kirjastosta, ja nyt loppukuusta sain sen viimein luetuksi. Tuulen nimi on kolmiosaisen Kuninkaan surmaaja -kronikan aloitusteos. Tässä kirjassa Kvothe, Taivalpaaden majatalon isäntä, alkaa kolme päivää kestävän tarinansa kertomisen kirjurille. Tarinan edetessä majatalon isännän todellinen luonto ja historia alkaa selvitä, tämä on ikään kuin varsinaisen tarinan esinäytös, kertomus siitä miten kaikki alkoi. Tämän kertomuksen lomassa kulkee paikoin lomittain myös kerrontahetken tapahtumia, jotka monelta osin ennemminkin synnyttävät kysymyksiä kuin antavat vastauksia, vaikka vihjeitä sentään jonkin verran suodaankin. Kirja on mielestäni sellaista perinteistä fantasiaa. Sankarin lapsuus on onnellinen, kunnes traagiset tapahtumat alkavat. Tästä eteenpäin sankarin on selviäminen yksin, huonoissa, kurjissa ja surkeissa ...